Teksti Katja Lappalainen

Squatit muistuttavat siitä, mikä on tärkeää.

Barcelonassa tapahtuu koko ajan. Tapahtumia, uusia valtauksia, keikkoja, talkoita, juhlia ja yhteisiä illallisia. Yhteisöllistä toimintaa riittämiin ja jokaiselle jotakin. Jos haluaa jotain aivan muuta, niin jokaiselle mahdollisuus luoda paikka ja mahdollisuus sille.

Harva täällä käy päivätöissä, vaikkakin talon ylläpito ja ruoan valmistus isolle määrälle ihmisiä käy työstä, mutta se ei vie kuitenkaan koko päivää tai kaikkia voimia. Tällöin keskustelulle ja tutustumiselle jää aikaa. Myös opiskelu, taiteen tekeminen ja yhteiset työpajat ovat osa arkea.

Sagrada Familian lähellä sijaitseva Orphanato-squat on ollut vallattuna puolisen vuotta.

Tällainen oleminen luo yhteisön ja palautti minut ainakin taas maan pinnalle siitä, mikä on tärkeää. Suomessa on ollut turhan helppo nuupahtaa ruudun ääreen valittamaan toiminta- tai vaikka kuvausmahdollisuuksien vähyydestä. Täällä sellaiseen ei ole aikaa.

Espanjassa löytää niin paljon kaikkea, ettei rahaa tarvita tämän kaltaisissa paikoissa paljonkaan. Sen puute ei siis luo stressiä ja ihmisillä on aikaa oleelliseen – yhteisen elämän luomiseen. Squatit keräävät ”talokassaa” yleensä keikoilla tai tapahtumilla ja niillä saadaan se mitä oleelliseen tarvitaan. Tapahtumat ovat vaihdelleet mitä uskomattomimmista sadoille ihmisille suunnatuista ammattimaisista sirkustaiteen esityksistä tavallisiin illanistujaisiin musiikin parissa.

Orphanatossa talokokoustetaan.

Squatteja on keskustassa kaikialla. Osa niistä on tavallisia asuntosquatteja ja osa taitelijoiden kulttuurikeskuksia, joiden esitykset ovat olleet hienoimpia mitä olen koskaan nähnyt (jos nyt Cirque du soleilia ei lasketa kymmenine rekkalastillisineen tekniikkaa).

Tänään söimme puolalaisen päivällisen. Sanastoa talon seinille keräämme neljällä eri kielellä: puola, espanja, englanti, suomi. Kansainvälisyys luo arkeen värikkyyttä ja mielenkiintoa.

Toisen squatin asukkaat ovat juuri saaneet saunansa valmiiksi tanskalais-suomalaisella yhteistyöllä. Odotan innolla paikan testaamista. Onhan sauna suomalaisten vanha pyhä paikka – elämän alun ja lopun tyyssija. Lämmön rentouttavaa vaikutusta malttaa tuskin odottaa täällä kostean talon uumenissa. Ilmasto ei ole kylmä – lämpöä kymmenisen astetta, mutta talojen kosteus tunkee luihin ja ytimiin.

En olisi aikaisemmin osannut edes kuvitella tällaista elämää ja yhteisöä mahdolliseksi. Barcelona näyttää elämisen ja olemisen mahdollisuudet aivan eri valossa. Miten muutamassa viikossa uuteen vallattuun taloon muodostui joukko ihmisiä, jotka vain saavat kaiken toimimaan? Uskomatonta. Toki täällä on pitkä perinne ja yhteisön muodostaminen on ihmisille tuttua. Kaikesta ei tarvitse loputtomiin keskustella, vaan jokainen tuo kekoon sen mitä osaa ja millä kokonaisuutta haluaa rakentaa.

Yleistä juhlahumua.

Epärationalisoitu kaupunkiympäristö on joskus raivostuttaa ja esteetisesti epämiellyttävää, mutta se tarjoaa myös vapautta ja tilaa kaikille. Jokaiselle löytyy paikka omanlaiseen elämään. Ei ole vain kahta tai kolmea vaihtoehtoa tai edeltä kirjoitettua etenemistä menestyjiin tai väliinputoajiin. Täällä ei ole parasta mahdollista sosiaalitukea tai rationalisoitua valtion apua, joka myönnetään armosta tai tiettyjä ehtoja vastaan. Täällä kuitenkin kaupungin infrastruktuuri sekä yleinen kulttuuri toimii niin, että kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää tai jäätyä kadulle. Toki ilmasto suosii, mutta myös vallalla oleva kulttuuri.

Talojen valtaaminen on laillista toimintaa, jos tilalle ei ole välitöntä käyttöä, mikä on oiva vastine kiinteistökeinottelulle kaupungissa, jossa on yksi Euroopan korkeimmista vuokratasoista. Yleinen tapa jättää kaduille tavarat, joita ei itse enää tarvitse muodostaa luonnollisen ja hyödyllisen kierrätyksen ketjun. Yön tullen kaupunki kerää kaiken ylimääräisen pois.

Barcelona laajentaa tapaa ajatella yhteiskunnasta, joten suosittelen visiittiä. Tervetuloa vierailemaan!

Lue myös Micke Brunilan artikkeli Laillisesti valtaamassa.