Teksti Jukka Vuorio

Järjestysmiehet verottivat Romanian romanien tilipäivää.

Kun Green Day oli tiistaina soittanut jo yli tunnin, alkoi biisimateriaalin laajuus hahmottua. Siinä sitä tajusi, että vaikka lähes kaikki suurimmat hitit olivat vielä soittamatta, niin silti alusta alkaen meno sekä lavalla että yleisössä oli ollut kiitettävällä tasolla.

Bändin laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrong näytti tekevän kaikkensa, jotta yleisö viihtyisi muutenkin kuin musiikin perusteella. Hän toisteli jokaisessa mahdollisessa välissä huutoa ”Helllsinnkii”, ja välillä tietty myös ”Kitos”. Kun Armstrong sanoi lähes 30 000-päiselle yleisölle, että ”I think we have found a new home”, ainakin minä uskoin.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Keikan aikana lavalle pääsi muutamia teinejä laulamaan suurimpia Green Dayn hittejä, ja sen jälkeen stagedivaamaan takaisin yleisöön. Välillä bändin jäsenet pukeutuivat hassuihin pilailuhattuihin ja -laseihin, ruiskuttivat vettä yleisön päälle ja heittelivät t-paitoja innokkaisiin käsiin. Kun pyrotekniikkakin oli monipuolista ja näyttävää, voi sanoa, että Green Dayn keikka oli yksi kovimmista Suomessa nähdyistä keikoista viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Keikka järjestettiin Helsingin Kyläsaaressa, siis turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottokeskuksen naapurissa. Ihan siinä naapurissa on myös Sosiaalikeskus Satama, jonka pihalla majoittuu kokonainen Romanian romanien yhteisö. Köyhyydessä elävät romanit näkivät keikkayleisössä potentiaalisen tilipäivän, sillä keikalle vaeltanut yleisö toi mukanaan suuren määrän pantillisia tölkkejä ja pulloja. Jostain syystä tapahtuman järjestäjän järjestysmiehet eivät kuitenkaan hyvällä romanien pullojenkeräilyä katsoneet, vaan toistuvasti ja määrätietoisesti hätistivät pullojenkerääjät kohti Satamaa lipunmyyntipisteen läheisyydestä. Se kummastutti allekirjoittaneen lisäksi myös muita toimittajia sekä keikkayleisöä.

Sataman pihalla hengaili jonkin verran punkkareita, jotka yrittivät soittaa ohikulkevalle keikkayleisölle vanhaa hc-punkkia, mutta ei se näyttänyt kovin montaa kiinnostavan. Bändi tosin muisti juurensa heijastamalle taustakankaalle useita parikymmentä vuotta vanhoja keikkamainoksia, joissa komeilivat sellaiset nimet kuten Neurosis, Operation IVY, No Means No ja The Clash.

Jotkut diehard-punkdiggarit valittivat keikan jälkeen, että bändi ei ollut tarpeeksi punk. Nämä valitukset voi onneksi jättää omaan arvoonsa, sillä maailman suurin punkrockbändihän on maailmankiertueella, ja vetää yli kaksituntista showta. Jos niistä lähtökohdista odottaa näkevänsä jotakin samantyyppistä keikkaa kuin vaikkapa jollakin squatilla voisi odottaa kohtaavansa, ovat odotusarvot pahasti hakoteillä. Green Dayn punk on pintaa syvemmällä ja monenlaisissa nyansseissa.

Erityishuomio ja plussa Green Dayn kannalta on vertailu muihin tänä vuonna Suomessa vieraileviin stadionluokan bändeihin, kuten AC/DC, Iron Maiden ja Guns ’n’ Roses. Vaikka kaikki vetävät hyvin yleisöä ja epäilemättä suurin osa vielä viihtykin hyvin, on Green Day siinä mielessä poikkeuksellinen, että kaikki ovat erittäin kiinnostuneita myös bändin uusimmista biiseistä. Samanlaisesta reaktiosta ei esimerkiksi GNR:n kohdalla voida puhua edes samana päivänä.

Green Day iski nyt niin kovat pohjat, että on todella mielenkiintoista lähteä katsomaan myöhemmin tänä kesänä Ilosaarirockiin, miten toinen saman skenen jättiläinen, Bad Religion tulee suoriutumaan omasta urakastaan.

• 9.6.2010
• Kirjoittanut jukka vuorio