Teksti Mirka Kartano

Alkuperäiskansojen pahoinvointia yritetään pysäyttää Australiassa.

Australiaa kutsutaan onnenmaaksi, mutta miksi aboriginaalien ja Torresinsalmen saarten alkuperäisväestön odotettavissa oleva elinikä on lyhyempi kuin muiden australialaisten? Näin kysyy hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam Australia nettisivuillaan. Epäkohtaan yritetään puuttua Australian kaikkien aikojen suurimmalla aboriginaalien terveyskampanjalla Close The Gap. Kampanjalla halutaan kiinnittää huomiota alkuperäiskansojen fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin, sillä lyhyemmän eliniänodotteen lisäksi aboriginaalien elämänlaatu on selvästi valtaväestöä heikompaa.

Kaksi vuotta sitten pääministeri Kevin Rudd lupasi julkisen anteeksipyyntönsä yhteydessä, että alkuperäisväestön terveys tullaan kohentamaan vuoteen 2030 mennessä samalle tasolle kuin muun australialaisväestön. Tätä varten Ruddin hallitus varasi budjetista 1,6 miljardia dollaria erilaisiin investointeihin, joilla pyritään parantamaan alkuperäisväestön elämänlaatua. Oxfamin mukaan kaksi vuotta käynnissä ollut projekti on onnistunut jo osittain kehittämään terveyspalveluja, mutta alkuperäiskansojen ahdinko on edelleen akuutti ongelma. Aboriginaaleja ja Torresinsalmen saarelaisia vaivaavat monenlaiset psyykkiset ja fyysiset sairaudet, jonka vuoksi heidän odotettavissa oleva elinikä jää 10–17 vuotta muuta väestöä lyhyemmäksi. Naisilla se tarkoittaa 64,8 elinvuotta ja miehillä vaivaista 59,4 vuotta, mikä on jopa vähemmän kuin joissakin kehitysmaissa. Alkuperäiskansoilla tavataan tavallista enemmän muun muassa diabetestä, syöpää sekä hengitystiesairauksia. Sen lisäksi:

– Vauvoilla on kolme kertaa muita australialaisvauvoja suurempi todennäköisyys kuolla ennen ensimmäistä elinvuottaan.

– Miehet kärsivät kolme kertaa enemmän sydäntaudeista ja -kohtauksista kuin valtaväestö.

– Naisilla tilastoidaan viisi kertaa enemmän kohdunkaulansyöpäkuolemia kuin muilla australialaisilla.

– Alkuperäisväestöllä on 1,5-kertainen todennäköisyys vammaisuuteen ja pitkäaikaissairauteen verrattuna valtaväestöön.

Fyysisten sairauksien lisäksi aboriginaalit kärsivät myös mielenterveysongelmista, päihderiippuvuuksista ja muista sosiaalisista ongelmista.

Heikko terveys ja -elämänlaatu juurtaa juurensa köyhyydestä sekä ala-arvoisista elinoloista. Muun muassa The Australian -sanomalehti raportoi viime vuoden lopulla Keski-Australian aboriginaalien asutuksista, jotka laahaavat kaukana valtaväestön asuinstandardeista. Täyteen pakatuissa hökkeleissä kärsitään melusta, sairauksista, taudeista ja väkivallasta. Moni australialainen peräänkuuluttaakin nyt vastuuta hallitukselta, jonka asumiseen ja terveyteen suunnatut investoinnit eivät ole olleet tarpeeksi ripeitä. Yksi vaikutusvaltaisimmista kriitikoista on ollut Amnesty Internationalin väistyvä pääsihteeri Irene Khan, joka vieraili maassa marraskuussa. Khan on julkisuudessa puhunut ”Australian kolmannesta maailmasta” viitaten alkuperäisasukkaiden asutuksiin Australian keski- ja pohjoisosissa. Khan painotti vierailunsa aikana, kuinka Australian on pystyttävä turvaamaan alkuperäiskansojen ihmisoikeudet, sillä köyhyys on yksi maailman suurimmista ihmisoikeusongelmista ja alkuperäiskansojen kurjuutta ei tule hyväksyä missään muodossa.

Pienin askelin on kuitenkin menty jo eteenpäin, ja ainakin terveydenhoitopuolella on saavutettu Close The Gap -kampanjan myötä tuloksia. Muun muassa aboriginaalien ja Torresinsalmen saarten alkuperäisväestön terveyskeskuksien rokotusmäärät ovat nykyisin maan korkeimpia. Tyytyväisiä ollaan myös Townsvillen kaupungissa, jossa äiti ja vauva -ohjelman myötä syntyy terveempiä vauvoja, ja imeväisyyskuolema on puolittunut. Paljon on kuitenkin tehtävä seuraavan 20 vuoden aikana, jotta alkuperäiskansojen elämänlaatu saadaan länsimaiselle tasolle.