Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Kirjoittaja pohtii lamatekosyitä ja suree kauriin kuolemaa.
Mietin pitkään, mistä kirjoittaa tänään. Ei täällä mitään kiinnostavaa tapahdu. Media on täynnä juttuja talouskriisistä ja alan voida pahoin joka kerta, kun kuulen sana majanduslangus, laskusuhdanne. Siitä puhutaan kaikkialla ja media vain vahvistaa kriisitietoisuutta, mikä lisää ihmisten stressiä.
Media ilmeisesti rakastaa stressin lisäämistä. Eilen TV:ssä puhui nainen itsemurhien kriisikeskuksesta. Hänen mukaansa toimittajien ohjailevat kysymykset synnyttävät huonoja uutisia: sanokaa nyt ääneen, että talouskriisin aikana tehdään enemmän itsemurhia?
Itsemurhista puhutaan lehdissä enemmän kuin koskaan, mutta ei niitä ole tehty sen enempää kuin ennen. Talvisaikaan tehdään itsemurhia kaikkialla pohjoisessa. Ja kyllä lamakin vaikuttaa.
Kriisi on taas yksi hyvä tekosyy jättää auttamatta niitä, jotka tarvitsevat apua. Voi sanoa, että nyt on talouskriisi emmekä me voi tehdä mitään. Ihmisillä ei ole töitä ja sä alat puhumaan eläinten oikeuksista, tyhmä.
Kerron teille omakohtaisen tapauksen, josta en ole ylpeä. En haluaisi tätä kertoa, mutta en sitä voi unohtaakaan. Hiidenmaalla, missä asun, ei ole eläinten turvapaikkaa. Kun jotain tapahtuu eläimille, ne tuodaan ensimmäisenä todennäköisimmin minun kotini keittiön lattialle. Sitten riippuu itse tapauksesta, mitä tehdään seuraavaksi. Viedään eläinlääkärille, ruokitaan, pestään, etsitään tilapäinen koti tai muuta. Kaikkea tapahtuu, kaikki vie aikaa ja rahaa.
Viime viikonloppuna tuotiin tänne yöllä koiran purema kauris. Nuori ja kaunis kauris, jota oli purtu niin pahasti, että sillä oli jo sisäinen verenvuoto. Siihen se olisi kuollut aamuun mennessä.
Jos asuisin mantereella lähempänä kaupunkia, olisin mennyt eläinlääkärille ja hyvä eläinlääkäri olisi tehnyt leikkauksen. Tai sitten ei. Maalla minulla – tai paremminkin kauriilla – ei ole tällaisia mahdollisuuksia. Yritin soittaa eläinlääkärille, joka ei tee leikkauksia mutta jolla on kotona piikkejä eläimille. Hän ei vastannut puhelimeen. Kyllä, halusin nukuttaa sen kauniin kauriin, koska se oli hitaasti kuolemassa. Seuraavaksi soitin yöllä kylänmiehelle, että hän tulisi veitsen kanssa paikalle. Hän tuli ja vei kauriin mennessään. Minä en voinut sanoa hänelle, että kauris tarvitsisi hautajaiset. Jos olisin sanonut, hän ei tulisi enää ikinä uudestaan. Enkä tiedä, milloin tarvitsen häntä taas vastaavaan tehtävään.
Miksi sitten uskallan puhua ja kirjoittaa teille tästä? Kauniin kauriin muistoksi kai. Ja esimerkiksi siksi, että eläinten elämä on epäoikeudenmukaista.
Tonight I killed Bambi. Muistan aina, miten hän katsoi minua silmiin.
