Sumuista politiikkaa

Teksti Satu Taskinen

Wienissä kohistaan homoliitoista, synnyttämisestä ja kosovolaisperheestä.

Marraskuun jatkuva sumu ja kauhea hässäkkä päällä täällä niin kutsutusti leppoisassa ja hitaassa – gemütlich – Wienissä.

Nyt se on päätetty: homot pääsevät vihdoin virallistamaan suhteensa. Kysymys on enää vain siitä, missä. Sepä ei olekaan aivan pieni kysymys. Sosiaalidemokraattien ja Kansanpuolueen koalitio ei meinaa päästä yksimielisyyteen, sillä paikalla on tietenkin suuri symboliarvo. Nyt pitää sitten yrittää spekuloida tulevia vaaleja varten ja ennustaa, mistä ratkaisusta äänestäjät suuttuisivat vähiten. Ehkä tullaan jälleen kerran turvautumaan tyypillisesti itävaltalaiseen ratkaisuun. Sen mukaan ratkaistava asia siirretään eteenpäin ja annetaan kaupungin, kunnan ja kylän pormestarin päättää paikasta keskenään. Hänhän se kansalaistensa sivistystason, henkisen kypsyyden, traumat ja kammot parhaiten tuntee.

Vielä tänä vuonna Wienissä on vain kaksi paikkaa synnyttää lapsia: kotona tai sairaalassa. Tammikuun alusta tämä täydentyy kolmannella. Kolme rohkeaa kätilöä avaavat oman laitoksen, jossa voi synnyttää lapsensa vaihtoehtoisesti ja pehmeästi. Eritoten kaikki lääkärikammoiset saattavat tuntea olevansa hyvissä käsissä. Lääkäreitä paikassa kun ei ole yhtään.

”Eilen Euroopassa 40 yliopistoa vallattuina”, sanoi yksi opiskelijoiden protestiliikkeestä der Standard -lehden mukaan. Itävallassa alkanut opiskelijoiden protesti elää edelleen hyvin. Itävallassa se ei pala roihuten, mutta on sitkeä ja leviää jatkuvasti. Kyse ei ole pelkästään ohimenevästä turhautumisenilmauksesta. Koko koulutus lasten päivähoidosta alkaen on maassa ison myllerryksen alla. Merkittäviä uudistuksia on jo tapahtunut ja tulee tapahtumaan lisää. Koulutuksen arvosta ja sisällöstä puhutaan. Luokkajakoa tukevaa ja pirstaleista systeemiä yksinkertaistetaan ja yhtenäistetään. Katse suunnataan pääasiaan: oppimiseen ja oppilaisiin. Hyvä niin.

Viime parlamenttivaalit voitettiin tai hävittiin suureksi osaksi ulkomaalaisteemalla. Niinpä ”Causa Zogaj” – kysymys siitä, saako kosovolainen perhe Zogaj jäädä Itävaltaan vai ei – saattaa päättää seuraavistakin vaalituloksista. Enää ei missään tapauksessa voi olla ottamatta kantaa, sillä silloin voittaa äärioikeisto, sen huomasivat vihreät ja sosiaalidemokraatit mutta myös konservatiivit kipeästi ja yrittävät nyt kovasti korjata virheitään. Perusteita perheen pakolaisuudelle kuulemma ei ole. Toisaalta perhe on asunut Itävallassa vuosikausia ja sopeutunut hyvin. Kyläläiset puhuvat perheen puolesta. Sen keskushenkilön, Arigona-tytön koulukaverit vetoavat päättäjiin samoin kuin katolinen kirkko. Asiassa puhutaan yhtä aikaa ”lain kunnioittamisesta”, ”humanitäärisistä ratkaisuista”, ”itsemurhalla kiristämisestä”, ”monista hylätyistä tarjouksista perheen itsensä taholta”, ”periaatteesta”.

Riita on päässyt pahaksi ja monimutkaiseksi. Jos sisäministeriö karkottaa perheen, valtio näyttäytyy sydämettömänä hirviönä. Jos se ei karkota, valtio näyttäytyy heikkona ja jopa naurettavana, kiristykselle antautuvana. Arigona Zogaj on taistellut itsensä karkotusuhan alla elävien laittomien Jeanne d’Arciksi. Hän on rohkea eikä aio antaa periksi.

Hallituksen pitäisi muuttaa näkökulmaansa vapaaehtoisesti. Jatkamalla taistelua kumpikin osapuoli tulee loppuviimein häviämään.

Kommentoi Facebookissa
Farfalla 2019
Etnosoi 2019