Ruumiin kulttuuria

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Keho ja kuolema ovat läsnä Wienin kesässä.

Wienin Albertinassa avattiin pari viikkoa sitten näyttely Meisterwerke der Moderne, Modernin mestariteoksia. Näyttely esittelee lähes sadan merkittävän taiteilijan teoksia ranskalaisista impressionisteista nykytaiteeseen. Nimilista on vaikuttava kaikkien tuntemista Picassosta ja Modiglianista Gerhard Richteriin ja Mark Rothkoon. Naisia siinä on vain muutama.

Keho, kehollisuus ja naisena oleminen kehon kautta ovat sekä Maria Lassnigin (s. 1919) että Elke Krystufekin (s. 1970) kiinnostuksen kohde. Lassnig oli ensimmäisiä taiteilijoita, jotka alkoivat käyttää omaa itseään taiteensa lähtökohtana. Krystufekilla omakuvissa tematisoituu itsetutkiskelu, aggressiot ja tirkistely. Molempien naisten henkilökohtaisissa teoksissa läsnä ovat voimakkaasti aistituntemukset ja kipu.

Krystufekin teoksia on nähtävissä myös Albertinan valokuvanäyttelyssä Body and language, jonka muita taiteilijoita ovat mm. Erwin Wurm ja Helmut Newton.

***

Miksi ihminen vanhenee, mitä jää jäljelle ihmisestä kuoleman jälkeen ja miltä kuolema näyttää? Interaktiivinen näyttely Kerro minulle kuolemasta yrittää vastata näihin kysymyksiin: se on esillä Museumsquartierin lasten museossa Zoom.

Galleria Westlicht tarjoaa vaikuttavan valokuvanäyttelyn Noch mal Leben, Elää vielä kerran.

Walter Schels on kuvannut kaksikymmentäkuusi ihmistä ennen ja jälkeen kuoleman ja asettanut kuvat vierekkäin. Beate Lakota on kirjoittanut kuviin tekstit kuolevien ihmisten kokemusten ja elämäntarinoiden perusteella.

Näyttely pysäyttää. Kuvat saavat hengen salpautumaan. Ne rikkovat kuoleman tabun, ovat yhtä aikaa kauniita ja pelottavia katsoa. Ne tekevät samaan aikaan surulliseksi ja saavat rakastamaan elämää.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kommentoi Facebookissa
satu taskinen