Oikeutta Helsingin yössä

Teksti Mira Karjalainen

Yksityisomaisuus, yksityisautot, yksityisasia.

Viikonlopun taiteiden yössä oli tiivis tunnelma. Senaatintori oli täynnänsä ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan leijuvia valaita ja äyriäisiä. Ilmapiiri oli välillä niin tukossa, ettei ilmaa yltänyt keuhkoihin asti ja väkijoukossa ajautui erilleen vasten tahtoaan. Joku läheni jo paniikkikohtausta ja raivostuneita huutoja kuului tämän tästä: Älkää tönikö! Sä tallot mua! Apua, mä kaadun!

Kapealle kadulle oli jätetty autoja parkkiin välittämättä Taiteiden yön ennalta tiedetystä ihmistulvasta ja jo viikkoja rummutetusta megaspektaakkelista. Ihmiset puristuivat autojen kylkiin niiden estäessä väkijoukon vapaan liikehdinnän.

Silti kukaan ei noussut istumaan tai seisomaan autojen päälle. Paikalla oli viisikymmentätuhatta ihmistä, osa puristuksissa, mutta yksityisautoihin ei koskettu. Miten väkijoukko kunnioittikin peltilehmiä! Kävi mielessä, olisiko tilanne sama muissa maailman kaupungeissa.

Spektaakkelin loputtua väki alkoi valua torilta. Jostain paikalle pöllähti yksityisauto, joka yritti hitaasti jurruuttaen edetä ihmisjoukossa. Silloin seitsenkymppinen mies tyylikkäässä kipparilakissaan ja nahkapusakassaan kimmastui tästä, alkaen osoitella uhkaavasti kepillään hopeista mersua. Auto pysähtyi, mutta jatkoi sitten matkaa kun näki siihen tilaa. Raivostunut eläkeläinen iski kävelykepillään mersun takaikkunan säpäleiksi. Kuljettaja ei kai oikein tajunnut mitä tapahtui tai säikähti siitä niin, että jatkoi matkaa muutamia kymmeniä metrejä ennen kuin pysähtyi.

Sillä aikaa kadulla tapahtui. Ottakaa se kiinni, parikymppinen nainen huusi raivoissaan. Poikaystävän saatua ukon aloilleen pariskunta jäi seisomaan pidättäen vanhusta kunnon valveutuneen kansalaisen elkein. Heidän ulkonäkönsä, joka viesti jotain pissis-amiksen ja white thrashin väliltä, ei viitannut siihen että heillä tulisi olemaan koskaan varaan hopeisen mersun kaltaiseen peliin, tuskin edes vuoden -87 nissaniin.

Silti solidaarisuus mersunaista kohtaan oli niin valtava, että he päättivät lykätä perjantai-illan huumaansa ja Taiteiden yön kokemusmaailmaa siviilipidätyksellään ja poliisinodottelulla.

Mistä moinen solidaarisuus? Keppiukon teko oli toki hävytön: takapenkillä olisi saattanut olla eläin tai ihminen, eikä rikkomisesta noin yleensä tulee muuta kuin pahaa mieltä ja materian tuhlausta. Repimis-riehuminen on epäekologista siinä missä roskaaminen ja kierrättämättä jättäminen.

Silti tämän oikeudentuntoisen alaluokkaisen pariskunnan toiminta ihmetyttää. Ehkä yhteiskunnassamme, joka ei tue ahdinkoon joutuneita, on vähäosaisten suojeltava rikkaita pystyäkseen uskomaan jonkun joskus vielä suojelevan heitäkin – kun taas varakkailla on varaa silmää räpäyttämättä maksaa mersun takaikkuna.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä