Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Suomen tv:n popkulttuuri kasvatti Virossa kylmän sodan veteraaneja.
Minun köyhä, virheitä täynnä oleva suomen kieleni on peräisin neuvostoaikaisesta Suomen televisiosta 70- ja 80-luvuilta. Myöhemmin mukaan tuli tosin kirjoja ja lehtiä, mutta kaikki alkoi televisiosta.
Suomen televisiota saattoi katsoa Tallinnassa ja vähän muualla Pohjois-Virossa. Pohjoisvirolaisen ja esimerkiksi tarttolaisen lapsen maailmankuva kehittyi niinä aikoina hyvin eri tavoilla. Länsimainen popkulttuuri tuli tutuksi vain osalle virolaisista.
Dallas, McGyver ja lopulta esimerkiksi Emmanuelle olivat osa meidän sukupolvemme elämää. Ne rakensivat lopulta rinnakkaistodellisuuden: yhtä elämää elettiin arjessa, toista television kautta. On vaikea selittää, kuinka tärkeä Suomen televisio silloin oli ja millainen oli totalitaarisen vallan aikana kasvaneiden lasten maailmankuva. Absurdinmakuinen se ainakin oli.
Minua vähän nuoremmat Kiur Aarma ja Jaak Kilmi ovat nyt tehneet niinsanotun pseudodokumenttielokuvan Disko ja tuumasõda, ”Disko ja ydinsota”, joka tuli nyt huhtikuussa ensi-iltaan ja on kuulemma myyty jo ulkomaillekin. Elokuva kertoo sukupolvesta ideologiasodan keskellä: siinä lännen vakoilupalvelut lietsovat sotaa Neuvostoliitolle ystävällisen mutta kapitalistisen Suomen television kautta.
”Meidän aivoja säädettiin lännen popkulttuurilla”, sanovat elokuvantekijät. He etsivät selitystä myös sille, miksi televisiota ei aikanaan kielletty. Konkreettista syytä sille ei löydy. Itä-Saksassa esimerkiksi kerättiin antennit katoilta; vähän sitä tehtiin Virossakin, mutta harvoin. Yksi mahdollisuus on se, että Neuvostoliitto ei halunnut rikkoa suhteita Suomeen. Se ei kuitenkaan voi olla ainoa syy.
En ole vielä nähnyt elokuvaa, mutta suosittelen sitä jo nyt kaikille suomalaisillekin.
Aarma ja Kilmi ovat sanoneet, että minun ikäiseni vanhemmat voivat nyt mennä katsomaan heidän elokuvaansa lastensa kanssa. ”Katso nyt, me ollaan kylmän sodan veteraaneja. Tässä on todistus.”
