Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Reetta Heinonen
Thaimaan-kirjeenvaihtaja aloittaa.
Yksi tytön tärkeimmistä ominaisuuksista Thaimaassa on olla kiltti. Poikien kohdalla se ei ole niin justiinsa, pojathan ovat poikia myos täälläpäin maailmaa.
Tytön sen sijaan on sopeuduttava tarkasti määriteltyyn kiltin tytön rooliin. Ei itsensä, vaan vanhempiensa vuoksi. Huonokäytöksinen tyttö on merkki siitä, etta vanhemmat ovat tehneet jotakin pahasti väärin kasvatuksessaan. Se on suuri häpeä.
Kiltin tytön rooliin kuuluu luonnollisesti auttaminen. Thaimaalaisen äidin mielestä on väsyttävää joutua käskemään jälkikasvua tekemään kotityöt. Lapsille on itsestäänselvää hyöriä koulun jälkeen äidin mukana keittiössä, ostoksilla ja lapsia vahtimassa, ja siinä sivussa tarkkailla koko ajan, missä voisivat olla avuksi.
Kotitöitä ei jaeta perheenjäsenten kesken, kuten Suomessa. Jos joku näkee jotakin tehtävää, se tehdään samantien.
On epäkohteliasta vetäytyä omaan rauhaansa, vaan perhe pysyy tiiviinä yksikkönä koko illan puuhaillen kotihommia yhdessä kylki kyljessä.
Yleisen avuliaisuuden puute koetaan itsekkääksi.
Kiltin tytön sanavarastoon ei kuulu sana ”miksi”. Miksihän kyseenalaistaa juuri kerrotun asian, ja jos kertojana on ollut vanhempi, tai muuten hierarkiassa ylempi, ei sanottua asiaa sovi kyseenalaistaa ollenkaan. Vanhempi ihminen kokee loukkauksena, jos nuorempi kehtaa hyppiä nenille ja kysellä.
Thaimaassa aikuinen tietää aina paremmin.
”Miksi” on muutenkin täällä negatiivinen kysymyssana. Asiat pitää hyväksyä sellaisina kuin fiksummat ihmiset ne eteesi tuovat, eikä sen kummemmin lähteä niita pureskelemaan ja pohtimaan. Asiat nyt vain ovat näin, eikä siihen ole kellään, etenkään kiltillä tytöllä, nokan koputtamista.
Thaimaalaiset äidit tuntuvat myös olevan tavallistakin herkempiä lastensa kolhuille. Siina missä pikkunaarmut ja mustelmat Euroopassa kuuluvat lapsuuden leikkien väistämattömiin sivuvaikutuksiin, täällä ne ovat äidin kauhistus.
Sanotaankin, että jos lasta pistää ampiainen, valvoo äitiparka koko yön murehtien lapsensa kipua. On siis lapselta loukkaus äitiään kohtaan mennä kolhimaan itseään ja näin aiheuttamaan murheita.
Kiltin tytön rooliin solahtaminen näyttää onneksi sujuvan thaimaalaisilta tyttäriltä sujuvasti. Pikkulapsesta asti tyttöjä valmennetaan täyttämään yhteiskunnan tiukka tytönmuotti, ja jo alakouluikäiseltä sopiva käytös tulee ihan itsestään.
Myöskään teini-ikäisenä harva täkäläinen unelmoikaan minkäänlaisesta kapinasta yhteiskuntaa vastaan. Opettajille kumarretaan, ja vanhempien ihmisten ohi kulkiessa kumarrutaan alaspäin.
Kukaan ei ajattelekaan ilkeyksien huutelua ja törttöilyä. Roolit otetaan itsestäänselvyyksinä, eikä niitä kyseenalaisteta. Eivätkä ihmiset näytä tästä järjestelmästä ollenkaan kärsivän.
Kotitöiden tekeminen yhdessä on perheen mielestä mukavaa, ja tuhannet kiltit tytöt pyörittävät osaansa onnelliseen thaimaalaiseen tapaan leveästi hymyillen.
