Juutalainen nenä ja muita tutkimuksia

Teksti Satu Taskinen

Enemmän ja vähemmän rakentavia stereotypioita Wienissä.

Tästä yhden ison risteyksen verran länteen ja ollaankin jo Balkanilla. Enemmän meteliä, enemmän värejä, enemmän kaaosta ja enemmän elämää.

Toisella puolella katua ollaan selvästi taas Itävallassa. On luomukauppaa, suklaapuotia ja teatteria.

Entä miten sopii kuvaan viereinen aasialais-afrikkalais-lattarielintarvikekauppa, jolla menee niin hyvin, että se jatkuvasti laajentaa? Hm. Sitä täytyykin miettiä. Jotain orientoitumista sentään kai tarvitaan.

Juutalaisilla on iso nenä.

Aasialaiset kikattavat.

Turkkilaiset ovat itsevarmoja.

Kroatialaiset ovat pehmeitä.

Puolalaiset ovat varovaisia.

Saksalaisilla on omituinen huumori.

Venäläiset ovat kovaäänisiä.

Egyptiläiset ovat kovia flirttaamaan.

Itävaltalaiset eivät ole sitä eivätkä tätä…

…suomalaisista nyt puhumattakaan!

Entä serbit?

Tai läheisen elokuvavuokraamon puolalaiset?

Naapuriliikkeen albanialainen suutari?

Riippuu kuka kysyy, eikö?

Ei ehkä ihan.

Jokaisessa kulttuurissa on oma stereotypiansa. Jokaisessa maassa. Jokaisessa kaupungissa, kaupunginosassa, talossa, perheessä, kodissa. Kaikilla on oma stereotypiansa, joka ei edes ole pelkkää puppua vaan osaltaan todistaa itsensä oikeaksi.

Nenän asennosta näkee, mistä ihminen on kotoisin. Vai näkeekö kuitenkaan?

Tätä aihepiiriä tutkii Wienin juutalaisessa museossa lokakuun 11. päivään auki oleva näyttely Tyypillistä! Kliseitä juutalaisista ja muista. Näyttely on syntynyt yhteistyössä Berliinin juutalaisen museon kanssa ja se on Wieniä ennen ollut esillä Berliinissä ja Chicagossa.

Ote Typisch-näyttelyn lehdistötiedotteesta:

”Stereotypiat syntyvät yleisesti ottaen tietämättömyydestä ja pelosta suhteessa toiseen. Ne syntyvät asioista, joita itse ei voi kuvitella, selittää, ymmärtää, lyhyesti: pelosta, joka kohdistuu siihen mikä ei ole omaa ja rajan vedosta oman ja ei-oman välille. Stereotypiat auttavat maailman järjestämisessä, oman paikan määrittelemisessä, toisen paikan ymmärtämisessä. Rakentavasti käytettyinä ne toimivat apuvälineinä toisen määrittämiseen siinä prosessissa, jonka tarkoitus on paikantaa oma itse. Negatiivisesti käytettyinä ne toimivat apuvälineinä toisen demonisoimiseen prosessissa, jonka tarkoitus on korottaa oma itse toisten yläpuolelle.”

Kommentoi Facebookissa
Vocapeople