Alkkarit raitille!

Sääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 17.11.-23.11.

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Kasvava joukko amerikkalaisia on ruvennut vaatimaan oikeutta ripustaa pyykkinsä ulkoilmaan kuivumaan, kertoo uutistoimisto Reuters. Siis sen sijaan että nuo Yhdysvaltain asukkaat kuivaisivat pyykkinsä siveän esteettisesti jollakin kodinkoneella, he haluavat asettaa vaatekappaleitaan roikkumaan paikkoihin, joissa ne voivat jopa tulla nähdyksi. Pankaa mieleen tämä rohkea kansalaisliike Project Laundry List. He tuntuvat olevan tosissaan.

Ilman pyykinkuivausaktivisteja tästä olisi tullut katsaus pelkkiin huonoihin uutisiin, joita siis seuraavaksi:

Satelliittimittauksiin perustuvan uuden arvion mukaan Itä-Antarktiksen jääpeite on ollut viime vuosina kutistumaan päin. Tähän saakka Itä-Antarktiksen jäätasetta on pidetty melko vakaana verrattuna vaikkapa Länsi-Antarktikseen tai Grönlantiin. Tutkijat varoittavat nyt, että Etelämantereelta saattaa olla tulossa merkittävästi lisää nousua merenpinnan tasoon. Odotamme jännityksellä, miten tilanne kehittyy ja mittaustulokset tarkentuvat tulevaisuudessa. Vielä ei ole näköpiirissä, että kaikki Etelämantereen jäät sulaisivat, mutta jos se tapahtuisi, merenpinta nousisi useita kymmeniä metrejä.

Tämänkertainen tutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä, ja se sai paljon huomiota osakseen: BBC, The Guardian, Reuters, The Great Beyond, Dot Earth, Yale Environment 360, COP15 ja Climate Progress. Suomessa vain CO2-raportti mainitsi asiasta (”Etelämanner sulaa kiihtyvällä tahdilla”).

Ilmakehään päässeen hiilidioksidin sitoutuminen valtameriin näyttää hidastuneen hieman viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä on häiritsevän huono uutinen, koska ennen tätä hidastumista hiilidioksidin sitoutuminen ehti ensin kiihtyä 1950-luvulta alkaen, ja koska koko tämän ajan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut kiihtyvällä nopeudella. Valtameret ovat olennaisen tärkeä hiilinielu maapallolla, ja tämä on ensimmäinen havainto siitä, että niiden kyky sitoa hiilidioksidia on ehkä alkanut heiketä. Tutkimusta johtanut Samar Khatiwala varoittaa luottamasta siihen, että valtameret tulisivat loputtomiin kompensoimaan sitä, että fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvaa. Odotamme jännityksellä tämänkin tilanteen kehittymistä ja lisää mittaustuloksia.

Khatiwalan ja kumppaneiden tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä, ja siitä kirjoittivat The New York Times, Mongabay.com, Yale Environment 360, Worldwatch Institute ja Knight Science Journalism Tracker. Tämänkin uutisen huomioi Suomessa vain CO2-raportti (”Merien rajat sitoa hiilidioksidia saavutettu?”).

Viime viikolla julkaistiin toinenkin hiilinielujen suhteellista tehokkuutta kosketellut tutkimus. Sen mukaan ilmakehään jääneen hiilidioksidin osuus vuosittaisista kokonaispäästöistä näyttää kasvaneen viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan, noin neljästäkymmenestä prosentista noin neljäänkymmeneenviiteen prosenttiin. Tutkijat pitävät hiilinielujen heikentymistä yhtenä mahdollisena syynä tähän ilmiöön. Syyttävä sormi osoittaa jälleen kerran fossiilisiin polttoaineisiin, joista aiheutui vuonna 2008 kaksikymmentäyhdeksän prosenttia enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vuonna 2000. Päästöjä on vähennettävä tuntuvasti, jotta ilmastotilanne voidaan saada hallintaan.

Tämä hiilidioksiditutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä (ks. myös lehdistötiedote), ja siitä uutisoivat maailmalla muun muassa BBC, The Guardian, The Great Beyond, ABC, COP15 ja Act on Copenhagen. Suomessa siitä kirjoittivat Tiede.fi (”Yhä enemmän hiilidioksidia jää ilmaan”) ja CO2-raportti (”Olemme matkalla kohti 6 asteen lämpenemistä”).

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Näiden ongelmien mittasuhteet ovat sellaiset, että pyykkinaru loppuu vähän äkkiä kesken. Sen takia tarvitaan välttämättä kansainvälistä yhteistyötä päästöjen rajoittamiseksi. Tätä kirjoittaessani on enää kaksitoista päivää Kööpenhaminan ilmastokokouksen alkuun. ”Tärkein kansainvälinen kokous sitten toisen maailmansodan”, kuten ilmastonmuutoksen ja sen hillitsemisen kustannuksiin perehtynyt Nicholas Stern teroittaa.

Jotenkin sitä toivoisi, että tätä tilaisuutta ei sössitä.

Kommentoi Facebookissa
Maria Haanpää