Teksti Mikael Kallavuo

Valtiovarainministerin asenne muistuttaa 1990-luvun alusta.

Suomen talousluvut ”menevät alaspäin kuin lehmän häntä ja kohta ollaan menossa päin seinää”, totesi Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jussi Mustonen Helsingin Sanomissa 5. joulukuuta.

Jostakin syystä Suomen hallituksella ei ole ollut halua elvyttää talouttaan. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat molemmat kyllä vaatineet yrityksiä osoittamaan yhteiskuntavastuuta ja pidättäytymään irtisanomisista, mutta itse he eivät näytä mallia. SDP:n Eero Heinäluoma patistikin A-talkin väittelyssä 27. marraskuuta hallitusta olemaan esimerkkinä ja ja luopumaan yli 14 000 henkilöä vähentävästä tuottavuuusohjelmastaan, mutta Katainen torjui ehdotuksen jyrkästi.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kaksi päivää myöhemmin Katainen vielä selitti tiukkaa henkilöstölinjaansa pitäen ”omituisena” sen perumista: ”Omituisin peruste tuottavuusohjelman tavoitteiden perumiseksi ovat heikot talousnäkymät ja siihen liittyvä mahdollinen yksityisten vientialojen ja rakennusalan työttömyyden väliaikainen kasvu. Muutaman vuoden suhdannevaihteluun perustuen pitäisi siis muuttaa vuosikymmeniä eteenpäin vaikuttavia suunnitelmia ja palkata valtiolle väkeä suunniteltua enemmän.” (HS 29.11.)

Hallitus on lupaillut ensi vuoden alkuun alle 100 miljoonan euron mitätöntä elvytyspakettia. Se on kuin hiekkalapiolla rakentamista, kun tilanteessa tarvittaisiin katerpillaria – vertauskuvasta kiitos Jutta Urpilaiselle (HS 6.12). SDP vaati vähintään miljardin tukipakettia ja esitteli sille täsmännetyn ohjelman 9. joulukuuta.

Myös Sixten Korkman (ETLA) pelkää kriisin pahenevan selvästi eikä valtion siksi pitäisi nyt kaihtaa velanottoa vaan ottaa välittömästi pari miljardia euroa lisälainaa. Erityisesti korjausrakentamiselle ja koulujen homeongelmien poistamiselle olisi Korkmanin mukaan nyt otollinen hetki. (http://areena.yle.fi/toista?id=1681336)

Jos nyt elvytetään muutamalla miljardilla, olisi Suomella siihen erityisen hyvin varaa. Valtion velka on vain noin 30 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on mitätön suhde hyvin moneen valtioon verrattuna. Jos kunnon elvytystä ei tehdä, niin Kataisen ja kumppanien olisi esitettävä siihen julkisuudessa päteviä perusteluja. Vai kantavatko he myös yksin vastuun ja eroavat, jos virhearvion seurauksena iskee suuri työttömyysaalto?

Rakennusteollisuus muodostaa kymmenen osan Suomen bkt:sta ja asuntokauppa on jo hyytynyt. Mikäli tämä teollisuusala putoaa yli 10 prosentin syvyiseen kuoppaan, se upottaa maan vielä syvemmälle kuin Suomen Pankin 9.12. synkistynyt arvio ensi vuoden 0,5 prosentin taantumasta. Pankin johto ei usko yksityisten ihmisten verohelpotusten auttavan, koska laman alussa moni vähentää kulutusta ja lisää säästämistä.

Silti valtiovarainministeri Jyrki Katainen on jo useammassa yhteydessä puolustellut toimimattomuuttaan noin kahden miljardin euron veronalennuspaketilla, jonka hallitus toisin valmisteli jo kesällä. Se tehtiin siis ennen kuin nykyisen talouskuilun syvyys alkoi näkyä eikä kohdistu suurella voimalla kriittisimmille alueille. Siitä monet kriitikot ovat toistuvasti huomauttaneet.

Eikö Katainen ymmärrä, että kun 1990-luvun lamaa hoidettiin tiukalla säästökuurilla kokoomuksen Iiro Viinasen johdolla, se tuli kalliiksi ja maksoi veronmaksajille IMF:n tutkimuksen mukaan peräti 11 prosenttia BKT:stä? Säästävän linjan takia valtion lopullinen velka oli Jaakko Kianderin analyysin mukaan korkeampi, kuin jos työttömyyteen olisi puututtu ajoissa elvyttävin keinoin.

Aikooko Katainen siis tehdä ”Viinaset”? Toistaako hän edellisen laman uhkarohkean ja epäonnistuneen tiukan linjan? Vasemmisto on aiheesta huolestunut, mutta hieman ihmetyttää miksi yrittäjätahot, keskusta, vihreät ja RKP antavat itsetuhoisen riskipolitiikan uusiutua ilman erittäin perusteellista debattia. Sellaista todella tarvitaan kun edes työnantajatahot ja ay-liike eivät onnistuneet tänään suorissa neuvotteluissa Kesärannassa patistamaan hallitusta lupautumaan voimakkaampaan elvytykseen.

Jos Katainen nyt epäonnistuu, voi hänen maineensa olla lähitulevaisuudessa vielä omituisempi kuin Iiro Viinasen, joka sentään aloitti huonosta tilanteesta. Katainen taasen on itse suistamassa virheillään maan syviin vaikeuksiin ja syyttömiä ihmisiä taas sankoin joukoin työttömyyteen.

Kuka haluaa silloin sanoa kippis Viinasen oppipojalle?

• 9.12.2008
• Kirjoittanut Mikael Kallavuo