Mekö muka stallareita?

Hämeentie 48

Hämeentie 48 on paikka, jossa Fifiä ja Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, kasvisruoan, reilun kaupan, Venäjän opposition, pienkustantamisen ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Tuomas Rantanen

Voima-lehden kustannuspäällikköä syytetään stalinismista.

Olen ollut mukana kunnallisvaaliehdokkaana neljä kertaa ja kaksi viimeistä kautta vihreiden edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa. Nyt kunnallisvaalien kampanjointi on ollut minusta oudon innotonta ja epädramaattista.

Puolueiden välillä on edelleen eroja. Silti usein erot ovat suurempia puolueiden sisällä kuin niiden välillä. Itse lähdin aikanaan mukaan vihreiden edustajana kaupunkipolitiikkaan, kun ajattelin, että vihreillä on on vahvat juuret ympäristöliikkeessä, kansalaisosallistumisessa sekä siinä ohella hyvinvointivaltion puolustamisessa. Ja se sopi oman punavihreän poliittisen projektini ajamiseen.

Viime vuosien kehitys kuntapolitiikassa politiikan pelitila on pienentynyt vuosi vuodelta markkinapaineiden puristuksessa. Päätöksenteko nojaa yhä enemmän ajattelutapaan, jossa markkinaohjautumisesta tehdään jonkinlaista hyvettä.

Pitemmän päälle tällainen hymyilevä antautuminen markkinoiden edessä tekee politiikasta tarpeettoman. Markkinavirran mukana nyt voi ajelehtia kuka vain. Paljon vaikeampaa on löytää enemmistöä sellaisten päätösten taakse, jossa puolustetaan vahvempaa poliittista puuttumista markkinoiden ohjaukseen. Tai joissa puolustetaan vahvaa julkista sektoria sinänsä.

Siksi eilisen Iltalehden pääkirjoitus tuntui minusta aika raflaavalta. Siinä tiedettiin kertoa, että vihreät yleensä aina vaaleissa ”sortuvat viime hetken möhläyksiin”. Ajankohtaisiin vaaleihin viitattiin esimerkillä siitä, kuinka minä ja Outi Alanko-Kahiluoto olemme ryhtyneet yhteistyöhön ”stalinistien” kanssa.

Hyvät hyssykät sentään. Jutussa viitataan ylipuoluepoliittiseen punavihreään manifestiin. Sen teimme ryhmässä, jossa lisäksemme olivat mukana sosiaalidemokraateista filosofi Thomas Wallgren ja Helsingin Työttömien puheenjohtaja Anna-Maria Kantola, Vasemmistoliitosta toimittaja Silvia Modig ja tutkija Teppo Eskelinen sekä sitoutumattomana SKP:n listalla ehdokkaana oleva rap-artisti Seppo ”Steen1” Lampela.

Minua syytökset stalinismisympatioista eivät erityisemmin häiritse, sillä koko viimeiset 20 vuotta olen tehnyt työtä nimenomaan kansalaisten osallisuuden lisäämiseksi ja vallan autoritääristen keskittymien purkamiseksi enkä poliittisten systeemien tai henkilökulttien pönkittämiseksi. Se kuitenkin hiukan harmittaa, että keskellä verraten tylsää ja hengetöntä vaalikampanjointia vilpittömällä mielelle tehty yhteistyöideamme on tulkittu niin kyynisen hullunkurisella tavalla.

Itse punavihreästä yhteistyöstä puhuessani en väitä, etteikö vihreiden ja vasemmistopuolueiden välillä olisi eroja. Tietenkin on. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että juuri nyt kuntapolitiikassakin pääjännite kulkee markkinaohjautuvan politiikan ja demokraattisen poliittisen ohjauksen välillä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Julkiselle ja demokraattisesti avoimelle yhteistyölle on tilausta. Ainakin vihreissä, demareissa ja vasemmistoliitossa olisi paljon muitakin, joita tällainen yhteisrintaman haku inspiroisi.

Kommentoi Facebookissa
Tuomas Rantanen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.