Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Milja Rämö
Päivä slummissa, ilta luksuksen keskellä. Molemmat tuntuvat vierailta.
Intia on yksi maailman nopeimmin kehittyvistä maista, mutta suuri osa sen väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Täällä on ihmisiä, jotka elävät kerjäämällä ja ihmisiä, joiden kodeissa palvelijat hoitavat talouden.
Kaksi viikkoa sitten matkustin Delhiin tekemään kouluprojektia lasten ja nuorten vaikuttamisesta. Järjestö, jonka kanssa työskentelin, vei minut tutustumaan Sangam Viharin slummiin. Vierailuni aikana majoituin erään ystäväni vanhempien kotiin. He asuvat Gurgaonissa, Delhin esikaupungissa. Gurgaon on nopeasti kehittyvä alue, joka on täynnä suuria ostoskeskuksia ja toimistorakennuksia.
Sangam Viharissa pääsin puhumaan nuorten ja lasten kanssa vaikuttamisesta. Opin aivan älyttömästi. Sain kuulla konkreettisia esimerkkejä muun muassa siitä, kuinka tyttölapset koetaan vähemmän arvokkaina, eivätkä perheet siksi lähetä tyttäriään kouluun. Tunsin, ettei minulla ollut kovinkaan paljon sanottavaa. Kuuntelin.
Slummien jälkeen minua odotti Gurgaon ja sen ylellisyydet: sähkö, lämmin vesi, palvelijat, jotka toivat minulle kahvia ja jäätelöä. Ystäväni vanhemmat puhuivat koko maailman kattavista talousongelmista ja veivät minut syömään ravintolaan. He halusivat kuulla koulustani ja Suomesta. Minä vastasin heidän kysymyksiinsä aivan kuten muutamaa tuntia aikaisemmin lapset Sangam Viharissa olivat vastailleet minun kysymyksiini.
Lopulta päädyin kuuntelemaan keskustelua Intian talouden kasvusta ja politikoista, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Jälleen kerran minulla ei ollut juuri mitään sanottavaa.
Kontrasti slummien ja Gurgaonin välilla oli todella suuri ja hämmentavä. Ei ainoastaan ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Sangam Viharin slummissa tunsin itseni rikkaaksi eurooppalaiseksi, joka oli vahingossa pudonnut keskelle peltimajoja. Gurgaonissa olin työläistyttö, joka oli pudonnut keskelle yltäkylläisyyttä ja suuria toimistorakennuksia. Molemmat kokemukset olivat hämmentäviä ja kummassakaan paikassa minulla ei ollut juurikaan sanottavaa.
Mitä jos joku Sangam Viharista lähettäisiin Gurgaoniin tai toisin päin? Kokemus olisi varmasti vielä hämmentävämpi. Toisaalta Intiassa köyhyyttä näkee kaikkialla. Suuren ostoskeskuksen vieressä on ihmisiä kerjäämässä tai asumassa muovikasseista rekennetuissa teltoissa.
Pelottavinta on se, etta kaiken tämän näkemiseen tottuu. Ensin köyhyyttä kauhistelee ja siitä tulee paha mieli; lopulta se on arkipäivää, eikä se kosketa enää samalla tavalla. Tavallaan köyhyyden vain unohtaa.
Vuoden jo täällä viettäneenä ehdin unohtaa ja tottua. Delhin vierailu muistutti tämän maan kontrasteista, tämän maan köyhyydestä.
