Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Miksi ihmeessä kalifornialaiset äänestivät homoliittoja vastaan?
San Franciscon alueelle on aina hieno tulla. Aurinko paistaa täällä eri tavalla kuin Yhdysvaltojen itärannikolla – saattaa johtua valonsäteitä taittavasta saasteharsosta – ja ihmiset ovat letkeämpiä. Pohjois-Kaliforniassa voi rauhassa istua tuntikaupalla appiukon kuistilla kahvimuki kädessä kuuntelemassa, millaista meno oli 1970-luvun Berkeleyssä tai miten mahtava The Grateful Dead oli konsertissa Golden Gate -puistossa. Silloin tällöin appiukon muisti katkeilee ja juttu kadottaa punaisen lankansa, mutta ei sillä niin väliä. It’s all good, kuten täällä tupataan sanoa.
Marraskuun alussa täällä vanhojen ja nuorten hippien kansoittamassa Kaliforniassa tapahtui kuitenkin kummia. Silloin osavaltiossa ei äänestetty vain tulevasta presidentistä, kongressiedustajista ja osavaltion hallinnosta, vaan myös yksittäisistä lakiesityksistä, joista yksi oli nimeltään ”esitys 8”. Kyseinen esitys kumosi puoli vuotta voimassa olleen, osavaltion korkeimman oikeuden vahvistaman päätöksen, jonka mukaan homot ja lesbot saivat mennä naimisiin siinä missä heteroparitkin.
Vaakalaudalla oli siis yhtäläiset avioliitto-oikeudet seksuaalisesta suuntauksesta riipumatta. Kaliforniassa, jos missään, olisi kai luullut moisen esityksen kaatuvan ahdasmielisyyteensä?
Väärin. Kalifornia äänesti homoavioliittoa vastaan siinä missä Florida ja Arizonakin.
Entistä merkillisemmäksi esityksen menestystarinan teki, että sen rahoittivat pitkälti Utahin mormonit, jotka upottivat homoliittojen vastaiseen kampanjaan Kaliforniassa arviolta 15 miljoonaa dollaria. Mormonirahoilla palkattiin mittava lobbariverkosto, joka puhui vaikutusvaltaisia pastoreita puolelleen, ja Kaliforniassa asuville mormoneille jaettiin postikoodien mukaan alueet, joilla he kulkivat levittämässä sanomaansa. Tienvarret pullistelivat mainoksia, joissa viehättävä heteroaviopari syleili toisiaan kuin julistaen, miltä ”oikean” avioliiton tuli näyttää.
Jotenkin esitys 8 saatiin markkinoitua puolustuspuheena tälle niin sanotulle perinteiselle avioliitolle. Esityksen puoltajat pelottelivat äänestäjiä, että kohta kalifornialaislapsille opetetaan koulussa homosuhteiden olevan normaaleja ja hyväksyttäviä. (Ja siitähän tietysti helvetin portit aukeaisivat.) Yhtäkkiä kahdesta toisiaan rakastavasta järjellisestä aikuisesta, jotka sattuvat olemaan samaa sukupuolta ja jotka haluavat lain edessä samat oikeudet kuin heteroparitkin, tuli kaiken moraalisen rappion symboli.
Mormonien motivaatio homoliittoja vastaan oli arvattavissa. Aihe on Amerikassa parhaillaan kuuma peruna, ja monet osavaltiot ovat säätämässä siitä asetuksia puoleen tai toiseen, seuraten varsinkin Kalifornian esimerkkiä. Utahin lahjat maailmalle, joita ei koskaan ole voinut syyttää liiasta avarakatseisuudesta (mustat hyväksyttiin mormonikirkon jäseniksi vasta vuonna 1978), kokevat asiakseen estää homoliittojen kaltaisen kauhistuksen leviämisen amerikkalaisten puhtautta pilaamaan.
Mutta se, että kalifornialaiset nielivät tämän hevonkakan – sitä on mielettömän vaikea käsittää.
Analyysit ovat selittäneet esitys 8:n menestystä kolmella äänestäjäryhmällä: mustilla, latinoilla ja katolilaisilla. Latinoilla ja katolilaisilla on paljon päällekkäisyyttä, koska molempien yleisenä nimittävänä tekijänä on sama uskonto ja siitä johdetut sosiaalisesti konservatiiviset mielipiteet. Mustista kalifornialaisäänestäjistä puolestaan jopa 70 prosenttia kannatti homoavioliittojen kieltämistä. Tässäkin taustalla vaikutti uskonto: tutkimusten mukaan samat afroamerikkalaiset jotka äänestävät käyvät usein konservatiivisissa kirkoissa.
Esitys 8:n läpimeno on tietysti huonoin mahdollinen tulos homopareille, jotka ovat jo protestoineet lukuisissa mielenosoituksissa varsinkin San Franciscon kaduilla. Mutta se on huono uutinen muistakin syistä. Ensinnäkin, jos enemmistö pääsee päättämään vähemmistön oikeuksista niin sanotuin moraalisin perustein, mihin linjanveto tehdään? Kovinkaan pitkä aika ei ole kulunut siitä, kun eronneet eivät saaneet avioitua uudelleen. Ja niinkin myöhään kuin 1967 Virginiassa eri etnisistä taustoista tulevat ihmiset eivät saaneet mennä naimisiin. Jos vähemmistön tekemisistä – tässä tapauksessa homoliitoista – ei ole konkreettista haittaa enemmistölle, miksi enemmistö silti saa sen kieltää?
Toisekseen, järjestäytyneen uskonnon ja valtion suhde on Yhdysvalloissa jo valmiiksi epämiellyttävän läheinen. Kirkoilla ja niiden saarnaajilla on halutessaan paljon sananvaltaa seurakuntalaistensa äänestyspäätöksissä. Nyt mormonit pumppasivat 15 miljoonaa dollaria kampanjaan, jonka arvioidaan kääntäneen äänestystuloksen homoliittoja vastaan. Miten kummassa tämä noudattaa amerikkalaisten ylpeydenaihetta, separation of church and state -periaatetta?
Kolmanneksi, jos tällainen ahdasmielisyys menee läpi perinteisesti jopa liberaalissa Kaliforniassa, kovin lupaavia tuloksia ei voi odottaa lopulta Amerikaltakaan. Kymmenet osavaltiot ovat jo säätäneet asetuksia, joissa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi sopimukseksi.
Jossain vaiheessa tätä sotkua on siis näköjään hukattu se oleellisin pointti: kaksi järjellistä aikuista ihmistä haluaa sitoutua toisiinsa loppuelämäksi, kaikkine alamäkineen, iloineen, ongelmineen ja haaveineen. He haluavat myös oikeuden periä toisensa ja vierailla toistensa luona sairaalassa, jos tarvetta on. He haluavat kutsua toisiaan aviopuolisoiksi, koska sitä he ovat siinä missä heterotkin. Mikähän siinä on kalifornialaisten niin pirun vaikeaa tajuta?
