Taide

Töhryraati arvostaa antityyliä

Lukuaika: 3 minuuttia

Töhryraati arvostaa antityyliä

Teksti Kukka Ranta

Graffiti on matkustanut takaisin juurilleen 1970-luvun New Yorkin leikittelevään, nopeaan ja pelkistettyyn tyyliin, jota näki aikoinaan erityisesti junavaunuissa. Helsingissä 10 vuotta valloillaan ollut nollatoleranssi on osaltaan johtanut siihen, että maalaukset on tehtävä nopeasti. Fifin asiantuntevaa töhryraatia yksinkertainen tyyli miellyttää.

Moni lämpenee graffiteille – varauksella. Maalaaminen hyväksytään, jos teos on sallitulla paikalla ja riittävän upea. Mutta kuka määrittää kauniin ja ruman graffitin rajat?

Fifin viisihenkinen töhryraati innostui ensimmäisessä istunnossaan erityisesti maalauksista, joissa oli muutamalla värielementillä saatu aikaan kokeilevia ja pelkistettyjä töherryksiä. Teokset pisteytettiin asteikolla neljästä kymmeneen.

Ensimmäinen tarkasteltava teos on sinisävyinen ja vaikeasti luettavissa. Töhryraati ihmettelee maalauksen sanomaa. ”Lukeeko siinä Manni, Janni vai Fanni? Tai sitten Danny, jos D on kääntynyt”, raati pohtii tietokoneen ruudun ääressä. ”Vai onko se sittenkin Mami?”

Arnold: ”Maalattu isukin latekseilla jonnekin maaseudulle. Tässä on selvästi yritetty tehdä jotain tosi villiä ja omaperäistä, mutta sitä ei kuitenkaan ole saavutettu. Eniten hämää lainit, eli kirjainten muodot. Maalauksesta puuttuu traditio ihan kokonaan. Tekijä on yrittänyt tehdä graffititaidetta, eikä graffitia.”

Arnold pyörittelee päätä yrittäen etsiä maalauksesta jotain positiivista. ”A-kirjain on ihan kiva, siinä on ryhtiä, joka puolestaan muista kirjaimista puuttuu”. Teos saa viisi pistettä.

Ludvig: ”Monokkelini ei oikein pysty tarkentamaan muuhun kuin oranssiin alueeseen A:n vasemmalla sivulla.” Raati nyökyttelee. ”Siinä on nähtävissä hyvää meininkiä ja kuvioitu jälki on mielenkiintoista”. Muuten teos näyttää epäselvältä ja utuiselta. Sitä Ludvig ei ymmärrä, eikä se sovi asiantuntijan arvostamaan klassiseen traditioon. Ludvig kohottaa ilmaan arvosanansa: viisi.

Pena: ”Lateksin käytössä on epäonnistuttu täysin. Maalaukseen on lätkitty oranssia, harmaata ja beigeä, jotka eivät yhdisty muun kanssa – väriharmonia ei ole kohdallaan. Teoksessa on mielenkiintoisia kuvioita, kuten esimerkiksi D- ja A-kirjainten kolmiuloitteisessa osassa, mutta nekin hyppivät puolelta toiselle, eikä se kuulu graffitille tyypilliseen traditioon. Jossain maalauksissa voi tietysti toimia 3D:n asettaminen eri puolille, mutta tässä se ei toimi ollenkaan.”

”Taustan tähtöset ovat huonosti toteutettuja ja todella epämääräisiä. En myöskään sulata sinipunayhdistelmää. Positiivista maalauksessa on sekoitelma kaikenlaisia tyylejä, josta on muodostunut omanlainen jälki.”

”Y-kirjaimen yläosa on loistavasti väännetty – tai se voi myös olla i-kirjaimen piste – siitä tulee mieleen enemmän maalaustaide kuin graffiti.” Myös Penasta lateksitelalla vetäisty tausta näyttää keskeneräiseltä. Raatilappu heilahtaa: jälleen vitonen.

Jartsa: ”Tämä on kyllä kauhea”, Jartsa pyörittelee päätään. ”Lähiön edustajana en arvostaa sitä, että näin vähillä maaleilla on tehty tällaista – ja vielä lateksilla! I-kirjaimen vasemmanpuoleinen viritys on ärsyttävä, siinä on olevinaan jotain esittävää tässä kuitenkaan onnistumatta.”

Jartsa arvostaa tekijän yritystä luoda jotain erilaista, vaikka puolitiehen on jääty. ”Maalauksessa on tehokkaasti yhdistelty muutaman tunnetun maalarin tyylejä. Ihan kuin IB ja MIFERY olisivat olleet taideleirillä ja saaneet lapsen.” Jartsa antaa yrityksestä kuutosen.

Karita pio: ”Täytyy sanoa, että kun ensimmäistä kertaa eräs suomalainen julkigraffari sekoitteli telalla lateksia seinään graffitin sm-kisoissa, oli se silloin ruma, eikä sitä ole senkään jälkeen kukaan tehnyt yhtään onnistuneemmin,” Karita Pio lataa.

”Tekijälle pitäisi laittaa kotiläksyksi Subway Art -teos ja pyytää unohtamaan taidekoulut! Olisi syytä piirtää ensin tasapaksuja laineja, ennen kuin pistää täysin ranttaliksi. Positiivista maalauksessa on A ja M -kirjainten reuna-alueet.”

Arnold nyökkäilee, kun Karita Pio toteaa i:n nuolen olevan piissin parasta antia.

”Mä alan kuitenkin pitää yhä enemmän ja enemmän tästä maalauksesta. Ensin mua vitutti, että A:ssa on normaali 3D ja M on ikään kuin reikä seinässä. Mutta tavallaan se on hieno ajatus, jos se on ollut tekijällä mielessä. 3D pitää osata ottaa hallintaan.” Arvosanaksi jälleen sama vitonen.

Voi voi, raati huokailee ja tavaa toista graffitia. Tekstistä väännetään uusia muotoja. ”Siinähän lukee FLU ja ISI.”

Pena: ”Mua aina harmittaa nähdä sellaisia maalauksia, joiden elementit on jo muilla paremmin hallussa. Muiden maalauksista voi tietenkin ottaa vaikutteita, mutta suora kopioiminen tuntuu tylsälle. Tekijä ei ole käyttänyt omaa mielikuvitustaan”, Pena surkuttelee. ”Tipat ei toimi ollenkaan, vaikka yleensä pidän niistä kovasti.” Viisi pistetä Penalta.

Jartsa: ”Jos paikkana on Rajasaari, niin sitten on valittu siisti mesta graffitille. Pisteet taustassa on aina hyviä, mutta erilainen väriyhdistelmä voisi olla paljon dynaamisempi. Nyt kokonaisuus jää liian tasaiseksi, kun on käytetty samaa tummuusastetta. Graffiti vaikuttaa pakonomaiselta suoritukselta joka pitää toteuttaa ainakin kolme kertaa viikossa, jotta tekijälle tulisi olo, että on taas käynyt ’kyhäämässä’ ja voi vetää tukkimiehenkirjanpitoon merkin, että monesko piissi tuli taas tehtyä. Ihan kun mielenkiintoa tyylin kehittämiseen ja itse maalauksen tekemiseen ei olisi kovinkaan paljon”, Jartsa tuumii. ”Lähiössä kuitenkin arvostetaan kaikenlaista graffitia, joten annan seitsemän pistettä.”

Arnold: ”Tässä graffitissa on paljon hyviä elementtejä. Kannua on osattu käyttää ja paikkakin on ihan jees. Mutta silti tästä puuttuu enemmän, kuin mitä siinä on. Maalaus ei pomppaa värillisesti, lainit on liian tasapaksut ja miinusta saa myös kirjaimien ylä- ja alablokit, eli palkit, jotka ovat samankokoisia. Valkoiset kiilteet olisivat paljon paremmat kuin mustat. Ennen kaikkea teoksesta puuttuu persoonallisuus ja kokeilunhalu”.

Arnold nostaa numerolapun muille nähtäväksi: ”kuutonen ja vähän kokeilunhalua kaverille”.

Karita pio: 6 ”Aiemmin arvioidun teoksen kohdalla ehdotin harjoittelua tasapaksuilla kirjainmuodoilla, mutta tämän kohdalla mä painotan, että siitä olisi jo syytä alkaa pyrkiä pois. Ensi silmäyksellä mä tykkäsin tuosta ISI-piissistä, sillä siinä on hienosti rytmitelty kompositio, jonka kirjaimet eivät ole liian kiinni toisissaan. Vaaleansävyinen tausta ei mielestäni sovi tähän, mutta punatähti on upea. Tekijän innostuneisuus on positiivista. Kivan piissin iloisista väreistä annan kuutosen”.

Ludvig: Punainen tähti on onnistunut, Ludvig kiittää, mutta huomauttaa erheestä: tähden vasemmasta alakulmasta puuttuu varjostus. ”Ihan kuin tähden alapiikit aiheuttaisivat vuotoa i:ssä.”

”Tekijä olisi voinut riisua töhrystä koko värikirjon pois ja pelkistää kokonaan mustavalkoisena, jättäen myös taustan pois niin, että ainoastaan veret jäisivät.” Raati yhtyy tähän: ”valkoiset fillit todellakin!” Ludvig kohottaa lappunsa: kuusi pistettä.

Töhryraadin jäsenet ovat kaikki maalanneet yli kymmenen vuotta ja toimivat taidealalla. Kuvat on valittu Suomen suurimman graffititaidetta dokumentoivan verkkosivuston Kromin arkistosta.

  • 8.5.2011