Yhteiskunnallista toimintaa ei voi jättää yksilötasolle. Tämä on tiedossa. Silti tuijotamme jatkuvasti omia kulutuspäätöksiämme ja koemme syyllisyyttä, ikään kuin kaikki olisi kiinni meistä yksilöinä. Tämä johtuu siitä, että me olemme kaikki uusliberaaleja.

Uusliberalismi on se syyllisyydentunne, joka tulee laiskotellessa. Se on se riittämättömyys, jota koetaan, kun vertaillaan itseä toisiin. Se on tunne siitä, että minun urani on kaikkein tärkein juttu.

Tässä jaksossa annetaan tuottavuusvinkkejä uusliberalismin hengessä. Pontus on rikkonut kylkiluunsa eikä terveydenhuoltoa kiinnosta, joten kääntyminen vaihtoehtohoitoihin uhkaa, sillä niissä ihmisiä vielä jaksetaan kuunnella. Veikkaa taas vaivaa hyvien tyyppien loikkaaminen viestintätoimistoihin.

[cjtoolbox name=’thumbnailpois’ ] [/cjtoolbox]