Bucket: Always Chasing Greener Grass LP
Fast Decade (2021)
Onhan saatanan kova debyyttialbumi. Lähtökohtaisesti en ole skeittipunkin suurin fani, mutta pari vuotta soittaneesta helsinkiläisestä Bucketista kuulee, että puikoissa on hardcore-taustaisia soittajia (muun muassa Häpeästä). Sen verran raskaskätistä kaahaus on, ja onhan melodisimman hardcoren ja raskaimman skepun raja toisaalta joskus se kuuluisa veteen piirretty viiva.
Jo alkukeväästä julkaistu sinkkulohkaisu Burn on pirullisen tarttuva ja teemaltaan ilahduttavan ekokatastrofitietoinen. Toisella sinkkujulkaisulla Get Out Of Bed on tarttuvuudessaan ja suoruudessaan vahvaa antifasistisen anthemin potentiaalia: ”I have a reason to get out of bed / I want my coffee black and I want my fascists dead”. Selväksi tehdään, että Bucket on häpeilemättömän poliittinen trio.
Levy laitettiin pihalle myös Yhdysvalloissa ja se on saanut radiosoittoa Euroopassa. Tälle kannattaa skepu-epäluuloisenkin kanssapunkkarin antaa mahdollisuus: ainakaan luvassa ei ole kliinistä pop-punkkia. Detaljina mainittakoon, että vinyyliä liikkuu myös vihreänä versiona.
Emilia Kukkala ★★★★★
Goon: Valtatie 7
Korkeakoski (2021)
Jos tavoitteena on omistaa kivitalo Espoosta niin menettääkö siinä samalla jotain muuta elämästä? Kotkalaisen ska-yhtye Goonin uudella levyllä Valtatie 7 pohditaan omistamisen ja onnellisuuden kysymyksiä. Levy edustaa rokahtavampaa puolta seitsenhenkisen orkesterin tuotannossa. Rockpoljennon ohessa torville annetaan tilaa ja ne tekevät jälleen bändin soundista virkistävän omaleimaisen.
Teemallisesti levy käsittelee keskiluokkaistumisen aiheuttamaa kipuilua, jossa nuoruuden ja vapauden ovat korvanneet kiire, tulostavoitteet ja materian haaliminen. Yleistunnelma on paikoitellen synkkä ja kadulla yllättävästä kohtaamisesta natsien kanssa kertova Turpasauna -kappale vie kuuntelukokemuksen jopa ahdistavuuden puolelle. Mutta on siellä biisien seassa mukana iloa ja rakkauttakin!
Antti Kurko ★★★★
Violent Spirit: FIRE EP
YoungGuns2 (2021)
Toisinaan joku onnistuu tekemään musiikkia, jota jää kuuntelemaan suu auki ajatellen vain, että miten kukaan ei ole tehnyt tätä jo tai ei ainakaan näin hyvin. Violent Spirit on nimenomaan tällainen bändi. Toisella EP:llä on sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain mustaa.
Todella skarpisti soitettua ja tarttuvaa hardcorea, jonka riffeissä ja tiukkuudessa kuuluvat Japani-hardcore-vaikutteet, saundeissa ja melodisuudessa Portland-hardcore. Ehkä jonkinlainen Death Siden ja Tragedyn rakkauslapsi. Tai Paintboxin ja Poison Idean. Tai Burning Spiritsin ja Rocky & The Swedenin. Miten vain, ajo on kovaa. Kantaaottavuudesta sen verran, että jo debyyttialbumilla Human Pain (2018) oli biisi nimeltä Kick the Nazis Out.
Ihan ensi kertaa ei soittajisto ole asialla, vaan jäsenistöllä on taustaa muun muassa Foreseenista, Hard Actionista ja Lasten Hautausmaasta. Ja sen kyllä huomaa. Aiemmin tänä vuonna julkaistusta seiskasta otettiin jo toinen painos.
Emilia Kukkala ★★★★★
