Raisa Omaheimo tunnetaan omaelämänkerrallisen Läski-teatteriesityksen (2016) ja Ratkaisuja läskeille -tieto-/terapiakirjan (2022) kaltaisista teoksista sekä stand up -lavoilta. Omaheimon tuotanto on aina hulvatonta vaikka hänellä on tapana käsitellä sukupuolen, seksuaalisuuden, kehon, kapitalismin ja mielenterveyden kaltaisia vakavia aiheita. Linja pitää ja Omaheimon Setämiestennielijä on hysteerisen hauska stand up -esitys siitä, kuinka perseestä onkaan kasvaa ja elää miesten ehdoilla rakennetussa maailmassa.
Esityksessä Omaheimo pyrkii myös hahmottamaan sitä, kuinka hänestä tuli se henkilö jonka lavalla näemme. Kyseessä on siis oman elämän origin storyn kartoitus. Origin story on erityisesti sarjakuvista tuttu termi, jolla tarkoitetaan niitä traumaattisia ja usein dramaattisia tapahtumia, jotka ovat tyrkänneet tarinan sankarin tai roiston kuvatulle polulle: Hämähäkkimiehellä on häntä puraissut radioaktiivinen hämähäkki ja Jokerilla kemikaalijäteallas, johon hän putosi.
KUVA: Mira Eskelinen
Koska todellisuus on harvoin tarinoista tutulla tavalla suoraviivaista tai yksiselitteistä, ei Omaheimon oman elämän käännekohta ole hänelle itselleen selvä. Yleisön edessä epäselvää tilannetta selvittäessään Omaheimo sukeltaa muun muassa lapsuuteensa 1970-luvun Helsingissä, jossa Neuvostoliiton varjo oli pitkä, itäsaksalaiset animaatiot käppäisiä, meikkipäänä toimi olkkarin kirjahyllystä löytynyt Lenin-patsas eivätkä opettajat kauheasti murehtineet koulukiusaamisen kaltaisista asioista. Vaikka Omaheimo kertaa esityksessä henkilökohtaisia kokemuksiaan, ovat nuo kokemukset samalla monin tavoin universaaleja ja katsojan on (kenties?) helppo samaistua niihin.
Omaheimon kuvaamat, hänet polulleen mahdollisesti tyrkänneet tapahtumat eroavat toistaan sekä ajallisesti että sisällöltään. Silti yksi asia yhdistää niitä: miehet ja miesten vaikutus. Kuvatut kohtaamiset miesten kanssa (kuitenkin: not all men!) ja kokemukset miesten maailmassa ovat olleet eri tavoin epämiellyttäviä tai ainakin jättäneet jälkensä kokijaan. Ahdistavuuden kuvaamisen keskellä Omaheimo kuitenkin muistaa kiittää miehiä siitä, että on saanut heiltä huumorin lahjan. Yleisö voi kiittää viitattuja miehiä siitä, että Omaheimo on saanut materiaalia lavalla jaettavaksi. Vaikka mitään ei väitetysti saa enää sanoa, sanoo Omaheimo mitä haluaa.
Jo vuosien ajan, teos teokselta on käynyt selväksi, että Omaheimo on sitä hauskempi, mitä kiukkuisempi hän on. Tälläkin kertaa hän on kiukkuinen. Setämiestennielijä myös noudattaa Omaheimon aikaisemmista esityksistä tuttua kaavaa, jossa huumorin päälle kasaantuva huumori rakentaa hysteriaa lähestyvää tunnelmaa ja yleisö saa nauraa hohottaa esiintyjän kanssa traagisille tapahtumille. Kaikella on kuitenkin syynsä, ja naurua seuraa väistämättä itsereflektio ja pudotus. Yleisö huomaa nauraneensa asioille, joille ei ehkä pitäisi nauraa alkuunkaan ja yksilöiden sijaan kiukku pitäisi kohdistaa yhteiskunnan epäreiluuksiin (kuten vaikka misogyniaan).
Setämiestennielijän ensi-ilta nähtiin osana All Female Panelin järjestämää Naistenpäivän komiikkafestivaalia. Loppuunmyydyn Bottan katsomossa oli lisäkseni arviolta neljä miespuolista katsojaa, joista osa näytti osallistuvan järjestelyihin jossain roolissa. Soisin useampien miesten näkevän esityksen. Lisää näytöksiä järjestetään Tekstin talossa.
Raisa Omaheimo: Setämiestennielijä
Esitykset 20.4. asti Tekstin talossa.
