Kuluerä – Mikä on hoivan arvo
Emma Holten, suom. Anna Skogster
Gummerus 2025, 294s.
Tanskalaisen feministi ja ihmisoikeusaktivisti Emma Holtenin Kuluerä on palkintoja ja käännösoikeuksia keräillyt menestysteos. Holten haastaa taloustieteen luutuneet ja usein täysin kyseenalaistamattomat ajattelumallit siitä, millä kaikella on yhteiskunnalle taloudellista arvoa ja millä ei.
Holtenin keskeinen havainto on, että mikäli jokin yhteiskunnallinen toiminto tai hyödyke ei ole muunnettavissa numeroiksi, sillä ei ole taloustieteessä – mikä on usein yhtä kuin politiikkaa – mitään arvoa. Siksi usein juuri naisille kasaantuvan työelämän ulkopuolisen hoivatyön arvo on valtion taseessa pyöreä nolla, vaikka hoivatyö on keskeistä ihmiselämän hyvinvoinnille ja jatkuvuudelle – ja siten valtion verokertymälle.
Holten kertoo teoksessa brittiläisen ajatushautomon vuonna 2009 toteuttamasta tutkimuksesta, jossa työn arvoa mitattiin palkan sijaan yhteiskunnallisella vaikuttavuudella. “Arvoon laskettiin työn tuoma lisäarvo, työn ympäristövaikutukset sekä työstä koituvat mahdollisuudet muualla yhteiskunnassa. Selvisi, että pankkimaailma tuhosi seitsemän puntaa yhteiskunnallista arvoa jokaista ansaittua puntaa kohden.” Matalapalkkaiset lastenhoitajat sen sijaan loivat 9,5 puntaa ja puhtaanapitoalan työntekijät, kuten roskakuskit, jopa 12 puntaa yhteiskunnallista arvoa jokaista ansaittua puntaa kohden.
Nykyiset mittarit ovat siis perustavanlaatuisesti viallisia. Holtenin mukaan Yhdistyneiden kansakuntien työkaluksi kehitetty pelkkiä tuotettuja hyödykkeitä ja palveluita mittaava bruttokansantuote on ollut alusta asti myös kolonialistisen vallankäytön väline. “BKT:n kehittämisen myötä oli mahdollista puolustaa siirtomaavaltaa sillä perusteella, että alusmaat olivat taloudellisesti alikehittyneitä ja että rikkaat emämaat kehittäisivät haltuun ottamiaan maita siitä hyvästä, että saivat vastapalveluksena käyttöönsä luonnonvaroja ja työvoimaa.”
Kuluerä perkaa nykyisen taloudellisen järjestelmämme syntyä 1500- ja 1600-lukujen filosofeista alkaen ja päätyy kritiikissään Britney Spearsin ja Pipsa Possun isän kaltaisiin hahmoihin – täysin suvereenisti. Faktojen ja näkökulmien runsaudessaan Kuluerä kestää monta lukukertaa, ja aivan kaikkien pitäisi se lukea.
Holtenin kysymys hoivan arvosta liittyy erottamattomasti viime aikoina meilläkin velloneeseen syntyvyyskeskusteluun. Olisivatko nuoret ihmiset hanakampia perheellistymään, mikäli kaikkea nyt talkootöinä hoidettua ja laajalti näkymättömäksi jäävää hoivatyötä – joka maksaa yksilöille pitkän pennin hidastuneena urakehityksenä, pienempänä eläkkeenä ja heikentyneenä terveytenä – kompensoitaisiin taloudellisesti? Mitä tapahtuisi, jos tunnustettaisiin ja korvattaisiin kaiken yhteiskunnalle ilmaisen korvaamattoman tärkeän työn arvo?
Synnytystalkoiden aika on tosiaan ohi.
