Thor: Ragnarök
Taika Waititi, Craig Kyle & Christopher Yost ja Stephany Folsom ja Eric Pearson
Helsinki, Tennispalatsi
Tarina alkaa Thorin taistelusta valtavaa demoni Surturia vastaan, jonka aikana katsojalle esitellään minkälaista hävitystä demoniarmeijan piirittämä ukkosen Jumala voi saada vasaraansa heiluttamalla aikaiseksi. Piestyään paskat Surturista ja hänen kätyreistään pihalle, Thor joutuu kuitenkin pakenemaan vihollisen vahvistusjoukkojen saapuessa paikalle.
Thorin palatessa kotikaupunkiinsa Asgardiin, hän aistii, että asiat siellä ovat menossa jälleen päin helvettiä.
Juonesta vielä lyhyesti: asgardilaisia suojelevan suurjumala Odenin päivät tulevat päätökseensä ja muinainen kuoleman Jumalatar Hela palaa megalomaanisten maailmojenvalloitussuunnitelmiensa kanssa kuvioihin. Thor yrittää lopettaa jumalattaren juonet väkivalloin heti alkuunsa, mutta Hela murskaa hänen mahtavan vasaransa Mjolnirin helpon näköisesti ja karkottaa Thorin veljensä Lokin kanssa Kasaar-nimiselle planeetalle.
Siellä Thorin on taisteltava gladiaattoriareenalla toveriaan Hulkia vastaan sekä paettava takaisin omaan maailmaansa. Mikäli hän aikoo estää Helaa toteuttamasta Ragnarökia ja pelastaa oman kansansa sen varmalta tuholta.
Tarinan rönsyilystä huolimatta juonen kuljetus leffan aikana on alusta loppuun saakka sulavaa. Eikä monien eri tapahtumapaikkojen tai edes maailmojen ja niiden välisten tasojen vaihtelu vaikeuta sen seuraamista. Ja vaikka leffan aikana näkee koko ajan selvästi mihin se on menossa eikä varsinaisia yllätyksiä ole luvassa, se pitää otteessaan vauhdikkaan tarinankerrontansa, persoonallisten hahmojensa ja räväkän dialoginsa ansiosta. Luvassa on myös useita supersankarileffoille ominaisia toimintakohtauksia, jotka ovat taattua Marvel-laatua.
Ragnarökissä hämmentää eniten ehkä se, ettei siitä Marvelin leffana ole juurikaan nokan koputtamista. Sen supersankarileffoille ominaisista kliseistä, parista epäloogisuudesta, sekä pakollisesta Hollywood-kohtauksesta ja onelinerista huolimatta.
