Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Petteri Aartolahti

Teatteri Telakan Kärhi kartoittaa olevan ja ei-olevan välistä rajamaata kasvien ja nuorallatanssin avulla

Lukuaika: 2 minuuttia

Teatteri Telakan Kärhi kartoittaa olevan ja ei-olevan välistä rajamaata kasvien ja nuorallatanssin avulla

Kasvihuonetta muistuttavassa tilassa yksi esiintyjä näyttää torkkuvan ikiuntaan vihannoivan vehreyden alla kuin olisi olevaisuuden olemuksen tietävä Kalevalan Antero Vipunen. Hahmoista kaksi muuta nähdään silhuetteina vaalimassa kasvien hidasta olemisen liikettä.

Esityksen ihmiseloisuus vaikuttaa kiteytyvän saman aikaisena pyrkimyksenä päästä pois mullan alta ja kaivautumisena sinne takaisin. Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun hengessä sivilisaation tukahduttavuus kohdataan kahvikupin ja tassin hermostuneessa kitkassa  ja korkokenkien epäkäytännöllisyydessä. Syystä tai toisesta kyytiä saa kumisaapaskin.

Vilhelmiina Sinervon, Nadja Räikän ja Tommi Silvennoisen Teatteri Telakalle tekemä Kärhi, osa 1 perustuu Reetta Pekkasen Kärhi-runokirjaan (Poesia 2019). Joitakin sen viiltäviä one-linereitä kuullaankin, kuten esimerkiksi ”Pöllöt nukkuvat elävien puiden sisällä ja ihmiset elävät ja nukkuvat kuolleiden puiden sisällä” ja ”Kidushai on pysynyt samannäköisenä 150 miljoonaa vuotta”. Silti kokonaisuus kommunikoi enemmän läsnäolevien kasvien ja runoteoksen ylilajistollisen näkökulman kuin suoraan sen rivien kautta.

Meditatiivisen kaunis esitystaideteos tuo estetiikaltaan ja maailmankuvaltaan mieleen Blau Frau -ryhmän Some Plants Need More Light Than Others But All Need at Least a Little -teoksen (2016).  Samalla se rinnastaa vinksahtaneen koskettavalla tavalla myös kasvien ääntelystä tehtyä musiikkia ja Django Reinhardtin jazz-sointuja.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Pekkanen määrittelee kärhin ”kiipeämis- ja tarttumaelimeksi”. Nyt tämä paikallistuu nuorallatanssijan siihen raajaan, jolla tämä pitää itsensä hetken tasapainossa hiukan maan pinnan yläpuolella.

Runokirjan viitoittamalla tiellä esitystaideteoksessa etsitään rajapintaa olevan ja ei-olevan välillä. Valittu polku kulkee kasvien kautta ehkä siksi, että kasvitkin ovat ihmisen lailla eläviä organismismeja, vaikka eivät tiedosta olemassaoloaan samalla tavalla kuin me. Tai no, mistä sitäkään lopulta tietää – mikä kysymyksenä mahtuu sekin tämän sielukkuuden syövereissä uivan teoksen tarkastelun piiriin.

”Avaruudesta ei niin vain lähdetäkään minnekään pois.”

Kärhi, osa 1: Kohtaaminen Teatteri Telakalla 6.5.–20.5. Kärhi, osa 2: Liikkeellelähtö Purkutaidetalo Pinni47:ssä 7.6.–30.7. Liput ja lisätiedot www.pinni47.fi. Esitystrilogian kolmas osa ’Juurtuminen’ toteutetaan vuoden 2024 aikana.