Jonnakaisa Riston Minä, askartelija -näytelmässä esittämä Alex on yhtä aikaa papukaija ja korea rokkari, joka ei elämässään ole löytänyt omaa ääntään kaikkien muiden matkimisen keskellä.

Esittävä taideKirjoittanut Tuomas Rantanen

Syksyn teatterikausi tarjoaa papukaijoja, ihmishirviötä ja sisällissodan tunnelmia

Voimassa arvioidaan jatkuvasti näyttämötaiteita. Lue tästä kooste syksyn arvioista! Klikkaamalla esityksen nimeä pääset lukemaan arvion kokonaisuudessaan.

Lukuaika: 1 minuutti

Syksyn teatterikausi tarjoaa papukaijoja, ihmishirviötä ja sisällissodan tunnelmia

Jonnakaisa Riston Minä, askartelija -näytelmässä esittämä Alex on yhtä aikaa papukaija ja korea rokkari, joka ei elämässään ole löytänyt omaa ääntään kaikkien muiden matkimisen keskellä.

”Vaikka esitys on täynnä hillittömiä käänteitä ja paikoitellen pökerryttävän iskevää dialogia, sen kirkkaimmat timantit liittyvät ihmisten keskinäisten suhteiden dramaturgiaan. Eritoten tilanteisiin, joissa hahmot tunnistavat toistensa arimmat kohdat eivätkä malta olla niihin iskemättä, vaikka kuitenkin samalla pohjimmiltaan välittävät toisistaan eivätkä mitään muuta niin janoa kuin toistensa hyväksyntää.”

Leea Klemola & Rosa-Maria Perä: Minä, Askartelija
Esitykset Q-teatterissa 17.12. asti.

”Erityisen hupaisaa on, kun sähköllä tehtävissä laboratoriotesteissä koe-eläimet on korvattu vihanneksilla, ja kun esitys ajautuu yllättäen keskelle Danny-show:ta. Erilaisten kommellusten ja koukeroisten aasinsiltojen jälkeen esitys löytää alkuperäisen teoksen ytimessä olevan ajatuksen erilaisuuden pelosta ja ulkopuoliseksi miellettyjen epäreilusta syrjinnästä.  Lapsille suunnatussa esityksessä tämä rinnastuu koulukiusaamiseen ja siihen, että kuka tahansa voi joutua sen kohteeksi.”

Mary Shelley, Timo Ruuskanen & Tuukka Vasama: Frankenstein
Red Nose Companyn esitys on kiertueella ja tilattavissa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

”Seksuaalisen tasa-arvon kannalta tärkeänä voi pitää sitä, että homoseksuaalinen ihmissuhde voidaan jo esittää teatterissa luontevasti ja yleisempien ihmisyyteen liittyvien teemojen lähtökehyksenä. Niin kirjana kuin näytelmänä Bolla osoittaa, että Arsimin moraalinen laiskuus ei johdu hänen homoudestaan eikä edes sodan traumoista, vaan siitä kurjasta tosiasiasta, että jotkut meistä ihmisistä nyt vain sattuvat olemaan itsekkäitä mulkeroita.”

Pajtim Statovci, Tuomas Timonen & Milja Sarkola: Bolla
Esitykset Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 29.12. asti.

”Näytelmän huumori ei ole pikimustaa vaan enemmän hirtehisen absurdia. Se näyttäytyy muun muassa kohtauksissa, joissa Al ja Enkeli ajaututuvat selloa vankikopissaan soittavan Jeesuksen salamurhahankkeeseen ja saavat hänen runnellun ruumiinsa uudeksi rahdiksi maailmaa kiertäviin ostoskärryihinsä. Narunjatkeeksi ehditään vielä toisenkin kerran, ja lopussa eksistentiaalinen valaistuminen tapahtuu ristillä riippuen kuin Monty Python -elokuvassa Life of Brian.”

Steve Tesich & Hanna Kirjavainen: Open Road Show
Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 8.10. asti.

”Tämä sirpaleinen teatterisovitus ei ehkä selkeimmällä tavalla kykene avaamaan kirjan rinnakkaisten juonten kulkua, mutta sen pyrkimykset ovatkin toisaalla. Juuri valituilla keinoilla esitys onnistuu tekemään kunniaa alkuperäisteoksen monitasoiselle rakenteelle ja korostamaan tunnetasolla sen yksittäisiä elementtejä. Samalla alleviivautuu teatterin erityisluonne ihmisten kohtaamiseen perustuvana taiteenlajina.”

Mihail Bulgakov & Aino Kivi: Mestari/Margarita
Esitykset päättyivät Musiikkiteatteri Kapsäkissä 19.9.