Saara Turusen Hyenans Dagar perustuu hänen autofiktiivisen romaanisarjansa tuoreimpaan osaan Hyeenan päivät (Tammi 2024). Sarjan edellisissä osissa – Rakkaudenhirviö. 2015, Sivuhenkilö 2018 ja Järjettömiä asioita 2021 – taiteen tekemisen kutsumuksen takia parisuhteen ja perheellistymisen haaveet jo useampaan kertaan hylännyt kirjailijakertoja on mutkien kautta sittenkin päätynyt paitsi haluamaan äidiksi tulemista, myös ryhtynyt kumppaninsa kanssa tuumasta toimeen.
Kirjailijan itseiroinen minähahmo kohtaa tässä uudessa tilanteessa muun muassa lapsettomuushoitoihin tiivistyvän biologis-lääketieteellisen ihmiskuvan, läheisten hyväntahtoisen kontrolloivan myötäelämisen ja lapsien saamiseen liittyviä byrokratian kukkasia. Kaikki tämä tuo uusi kierteitä naiseuden roolivaatimuksiin ja omaan eksistentiaaliseen ahdistukseen.
Hyenans dagars -näytelmässä sovellettava suljettujen tilojen ja pelkistettyjen asetelmien estetiikka jatkaa luontevasti Turusen aiemman Tavallisuuden aaveen (2016), ja Meduusan huoneen (2019) ja Järjen hedelmien (2022) muodostaman huonetrilogian tiellä. Laadustakaan ei ole tingitty piiruakaan. Kaikki lavalla oleva palvelee asiaansa ja imee katsojan mukaan kohtauskavalkadina kulkevaan kokonaisuuteen.
Edeltäjiensä tapaan hyvin vähäpuheisessa näytelmässä Kreeta Salminen heittäytyy ilmeikkäästi elämän absurdilla esteradalla eteen tuleviin käänteisiin. Katja Küttner, Elmer Bäck, Pia Runnakko ja Alexander Wandelin eläytyvät täsmälliseen tarkasti omiin sarkastisiin roolihahmoihinsa. Lavastuksen (Milja Aho), video- ja valossuunnittelun (Ainu Palmu). äänisuunnittelun (Tuuli Kyttälä) ja puvustuksen (Liisa Pesonen) valinnat tuovat edelleen mieleen esimerkiksi Roy Anderssonin arkiahdistusta peilaavat pysäytyskuvat ja David Lynchillekin tyypilliset eläinmetaforat ja viittaukset verhojen takaiseeen alitajuntaan.
Hyeanas dagar kiteyttää hyvin tunnistettavasti miten monimutkaisia minäkuvaa heiluttelevia asioita voi sinänsä arkiseen lapsen saamisen muutostilanteeseen liittyä. Toisaalta se nostaa ilakoivan terävästi esiin näennäisesti viattomaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä tiedostettuja ja tiedostamattomia valtarakenteita. Aina ei ole tarpeenkaan ryhtyä niitä vartavasten kaatamaan, usein vapauttavaa on jo niiden läpinäkyväksi tekeminen.
Hyeenan päivät -romaanin lukeneelle näytelmän kautta avautuu oiva mahdollisuus havannoida, miten taitavasti Turunen kääntää alun perin kirjallista materiaaliaan omalle teatterin kielelleen, jossa sanoja tärkeämpiä ovat teatterin melkein kaikki muut elementit. Kirjaan toistaiseksi tarttumattomalle taas vertaulun ilo on vielä edessä.
Esitykset Lilla Teaternissa 31.12.2025 asti. Kirjailija-ohjaaja vieraili viime vuonna Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Pääosassa Saara Turunen.
