Hypnoottisen näyttämökuvan ohella tarjolla on ihmisten ja lokkien elämää ulkopuolisin silmin tarkasteleva video, monikanavaisia äänikollaaseja, kuunnelman oloinen kertomus ja Kaija Saariahon musiikkia kamariorkesteri Avantin esittämänä. Esityksen ainoa kehollaan läsnä oleva näyttelijä (Salla Loper) on jonkinlaisessa epäroolissa toimiessaan enemmän esityksen järjestelijänä ja kommentaattorina kuin tarinaan sisälle sijoitettuna hahmona.
Espoon &-teatterissa esitettävä Neljän päivän läheisyys on Pipsa Longan kirjoittama sekä monitaiteisesta estetiikastaan tunnetun Wauhaus-kollektiivin näyttämöteos. Teemaltaan se on jatkoa saman työryhmän muutama vuotta sitten Teatteri Viirukseen tekemälle Toinen luonto -näytelmälle. Niissä pyrkimyksenä on näyttämöllistää ihmisen ja eläinten kohtaamista ilman ihmisille tyypillistä lajihierarkiaa. Siinä missä Toisessa luonnossa näyttämöllä nähtiin kasvonaamareilla etäännytettyjä ihmishahmoja ja annettiin videoprojisoitujen eläinsilmien luoda katse meihin ihmisiin, Neljän päivän läheisyys kohdistaa tasavertaisen ulkopuolisen katseen yhtä aikaa ihmisiin ja lokkeihin.
Longan ja Wauhausin esteettinen kokonaisvaltaisuus on häikäisevän kaunista ja filosofisesti viisasta – ja samalla äärimmäisen poliittista, jos sen haluaa sellaiseksi tulkita.
Esitykset Espoon teatterissa 10.10 asti.
Kuuntele myös Pipsa Longan, ohjaaja Juni Kleinin ja äänisuunnittelija Heidi Soidinsalon haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa.
