Alan Wake 2
Remedy Entertainment
★★★★★
Alan Wake 2 on todellinen esimerkki siitä, mitä syntyy, kun tuotantotiimi vuodattaa intohimonsa ja parhaat ideansa yhteen projektiin. Remedy allekirjoitti vuonna 2020 Epic Gamesin kanssa sopimuksen ensimmäisen Alan Waken remasteroidusta versiosta ja pelisarjan jatko-osasta, ja lokakuussa 2023 julkaistu 130 henkilön tekijätiimin, neljän työvuoden sekä 50 miljoonan dollarin voimin rakennettu peli on täysosuma.
Vanhan sanonnan mukaan viisas keksii itse, mutta nero lainaa parhailta. Remedyn avainhenkilö ja pelin luoja Sam Lake (oik. Sami Järvi) noudattaa aforismia, sillä pelin maailma on varsin toimiva yhdistelmä David Lynchin outoilua kuorrutettuna Se7enin, True Detectiven, Uhrilampaiden ja monen muun genren parhaan teoksen tunnelmalla ja yksityiskohdilla. Kaikki on hiottu huippuunsa, ja peli näyttää kuin HBO:n uudelta hittisarjalta.
Narratiivit liukuvat päällekkäin heti alussa ja nokkelimmat pelaajat poimivat jatkuvasti metatasoisia viittauksia pelisarjan aiempiin osiin. Palapeli muodostuu erilaisten aikajanojen leikittelystä, epäluotettavan kertojan pudottelemista johtolangoista ja sinne tänne sirotelluista, huolellisesti mietityistä vihjeistä. Viimeistään pelaajan juostessa läpi Alan Wakesta eli pelaajasta itsestään kertovaa musikaaliosiota – kappaleen on tuottanut suomalainen eturivin bändi Poets of the Fall – ei tarvitse ihmetellä miksi Remedy kahmi 2023 Game Awardseissa parhaan ohjauksen, parhaan narratiivin sekä parhaan visuaalisen suunnittelun himoitut palkinnot.
Peliä mainostetaan kauhusurvivalina, ja normaalilla vaikeustasolla pelattaessa sen nakutteleekin tärisevin käsin mielellään läpi. Hahmojen ohjaus ja taistelumekaniikka ei ole mitenkään mullistavaa, mutta tukee juonta, ja sieltä täältä singahtelevat pahikset saavat otsan hikoamaan. Hitboxit vaeltavat välillä vähän miten sattuu, mutta pelin immersio on niin vahva etteivät pienet kauneusvirheet jää häiritsemään.
Pelaaja pääsee ohjaamaan kahta hahmoa, joiden tarinat risteävät jatkuvasti. Saga Anderson (Melanie Liburd) on FBI:n agentti, joka käyttää Sherlock Holmesin tapaan muistipalatsi-tekniikkaa (nimeltään Mind Place, muistipaikka). Andersonin mieleen pääsee siis liikkumaan ja kasaamaan pelistä löytyviä johtolankoja sekä profiloimaan vastaantulevia hahmoja – aivan kuin parhaimmissa etsiväsarjoissa.
Itse sarjan päähenkilö Alan Wake (Ilkka Villi) on jumissa eräänlaisessa limbossa (nimeltään Dark Place, pimeä paikka), josta hän pääsee pois vain kirjoittamalla itsensä ulos. Waken aikajana alkaa huoneesta, johon on sijoitettu kirjoituskone sekä muistitaulu. Pelistä pulpahtelevien kaikujen avulla taululle rakennetaan uutta todellisuutta muokkaavaa narratiivia, jota sitten pääsee pelaamaan Taxi Driverista napattuun hämyiseen versioon New Yorkista. Idea on toimiva ja tuore.
Remedy nimittää peliä julkisesti intohimoprojektikseen – ja se näkyy. Suu loksahtaa auki, kun elokuvateatteriin sijoittuvaa kenttää samoillessa valkokankaalla alkaa pyöriä suomalaisia huippunäyttelijöitä (Peter Franzen, Martti Suosalo) vilisevä suomenkielinen 20-minuuttinen lyhytelokuva, joka paljastaa pelin juonesta ratkaisevia seikkoja. Lyhärin ohittaa helposti, jos vain seuraa pelin kulkua lineaarisesti eikä palaa jälkikäteen tutkimaan paikkoja. Helmiä sioille! Hullua! Kuka tekee näin? Ilmeisesti ulkomailla jo paljon huomiota saanut Remedyn Sami Järvi.
Peli on kulttuuriteko. Tätä jää haluamaan lisää, ja pelin lopetus jättääkin paljon kysymyksiä avoimeksi. Onneksi pelitalo on jo tuutannut saagalle jatkoa. Uusi päivitysosa Final Draft ilmestyi vain kuukausi varsinaisen pelin julkaisun jälkeen ja on ladattavissa ilmaiseksi kaikille pelialustoille.
