Orwellilaisen maailman ymmärtämisestä

Toisinaan fiktiivinen teos voi kuvata maailmaa niin osuvasti, että todellisuutta päädytään kuvaamaan viittaamalla tuohon fiktiiviseen teokseen. Näin on käynyt George Orwellin teoksille Eläinten vallankumous (1945) ja 1984 (1949). Varsinkin jälkimmäisessä, kuvitteellista totalitaristista yhteiskuntaa kuvatessaan Orwell onnistui kertomaan jotain niin olennaista meistä itsestämme, että se resonoi nyt, noin 80 vuotta ilmestymisensä jälkeen, kenties enemmän kuin konsanaan ilmestyessään.

Aikaamme ja maailmaamme voi hyvällä syyllä kutsua orwellilaiseksi: Perinteinen ja sosiaalinen media täyttyy väärällä tiedolla ja historiaa kirjoitetaan uusiksi. Trump, Putin ja Xi pyrkivät jakamaan maailmaa melko tarkasti romaanissa kuvattuihin Oceaniaan, Eurasiaan ja Eastasiaan. Viranomaisten ja varsinkin suuryhtiöiden kyky ja ennen kaikkea halu seurata tai vakoilla meitä tavoilla, joita Orwell ei osannut edes kuvitella, ovat ilmeisiä. Se, että 1900-luvun alkupuoliskolla elänyt kirjailija on lopulta yksi parhaiten aikaamme kuvanneista taiteilijoista, kannustaa miettimään sitä, mistä hän on ajatukset proosaansa ammentanut.

Mikäli nämä Orwellin ajatusten alkulähteet kiinnostavat, kannattaa tutustua esseistinäkin kunnostautuneen lehtimiehen asiateksteihin. Viime ja tänä vuonna ilmestyneet Esseitä-kokoelmat esittävät tämän erityisesti kahdesta viimeisestä romaanistaan tunnetun kirjoittajan asiatekstejä. Esseiden välityksellä lukijalle piirtyy kuva kirjoittajasta, jota hänen todistamansa yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ajoivat kirjoittamaan sitä, mistä hänet tunnetaankin.

Orwell itse muotoili ajatuksen seuraavasti: ”En usko, että kirjailijan motiiveja voi arvioida ilman, että tietää jotain hänen varhaisista vaiheistaan. Se, mistä hän kirjoittaa riippuu siitä, millaisessa ajassa hän elää.”

Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ajoivat Orwellin kirjoittamaan.

Miksi kirjoitan -esseessään hän arvioi itse, että luonnostaan hänen (ja monien muiden) tekstejä olisi ohjannut egoismi, estetiikka ja historiallinen motiivi, elleivät maailman tapahtumat olisi pakottaneet kerrontaa poliittiseen suuntaan. Aikamme luonteelle nimensä antanut kirjailija koki olevansa pakotettu edessään auenneelle polulle. Valittavaksi jäi ainoastaan se, kumman puolen valitsee – eikä Orwellin tapauksessa tuotakaan valinnanvaraa oikeasti ollut.

Olisi tietenkin helppoa väittää, että maailma on muuttunut niin paljon sitten Orwellin päivien ja että rinnastusten tekeminen niiden ja omiemme välillä on turhaa. Onkin totta, että kussakin ajassa on omat ominaispiirteensä, mutta samoin on totta, että pintakuohunnan alla ihmiselon syvät pohjavirtaukset muuttuvat hitaasti. Esimerkiksi alunperin helmikuussa 1941 ilmestyneen Fasismista ja demokratiasta -esseen huomiot demokratian ja rikkaiden vaikutusvallan vaikeasta suhteesta ja siitä, ketkä pääsevät oikeasti määräämään maailman menosta, osuvat maaliinsa myös tänään.

Jopa äkkiseltään etäiseltä tuntuvat huomiot Gestapon toiminnasta linkittyvät 2020-luvun keskusteluihin, kun miettii miten ICE-joukot ovat saaneet rehata Yhdysvalloissa. 1940-luvulla kirjoitetut ajatukset valeuutisista ja propagandasta resonoivat 2020-luvulla, vaikka niiden välityskanavat ovat vaihtuneet vuorollaan sanomalehdistä radioon ja televisioksi, sekä edelleen internetiksi, someksi ja tekoälyn houreiksi.

Ehkä yksi selitys Orwellin romaanien kyvylle kestää aikaa löytyykin juuri siitä, kuinka ne kaikessa fantasiallisuudessaan sitoutuivat tiukasti todellisuuteen. Tämä tulee näkyväksi Orwellin esseitä lukiessa.

Pintakuohunnan alla ihmiselon syvät pohjavirtaukset muuttuvat hitaasti.

Maailmansotaa lähestyvässä, käyvässä ja siitä selvinneessä Britanniassa kirjoitetut tekstit kommentoivat tapahtumia, jotka ovat meille kaikille ainakin pääpiirteittäin tuttuja. Orwellin tavassa kuvata sotaan liittyviä, sitä edeltäneitä ja seuranneita kuohuja on luettavissa jo 1984-romaanin keskeisiä ajatuksia. Isoveljen rattaisiin jauhautuneen Winstonin kokemukset eivät suinkaan olleet mielikuvituksen tuotetta, vaan loogisia – jos toki pitkälle vietyjä – kuvauksia Orwellin näkemistä ja ennakoimista tapahtumista.

Se, että Eläinten vallankumous ja varsinkin 1984 puhuttelee lukijoita edelleen, kertoo siitä, että Orwell oli poikkeuksellisen tarkkanäköinen arvioidessaan todistamiensa kehityskulkujen seurauksia.

Esseitä-kirjat ovat ohuita, kenties pelkkiä kirjasia. Ajatusten kohdalla merkitsee kuitenkin laatu, ei määrä. Esineinä kauniit kokoelmat tarjoavat verratonta polttoainetta ajatuksille, ja niiden ohkaisuus nimenomaan kannustaa keskittymään teksteihin huolella.

Rosebud on Voimaa julkaisevan Voima Kustannus Oy:n osakas.