Making of Lea

Juha Hurme

Esitykset KOM-teatterissa 16.5. asti

Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on historiallisiin henkilöihin nojaava farssi, jonka nauru kiilaa syvälle rakenteisiin asti. Vuoden 1869 monikulttuuriseen Helsingforsiin sijoittuvassa esityksessä suomenruotsalainen älymystö rakentaa fennomaanisessa hengessä ensimmäistä virallista suomenkielistä teatteriesitystä. 

Teokseksi on valikoitunut ristiriitaisessa maineessa olevan Aleksis ­Kiven Lea. Raamatullisen kehyksensä takia näytelmä tulkittiin vähemmän rahvaanomaiseksi kuin tekijän muu tuotanto.

Hurme ottaa irti kaiken riemun ajan monikielisyyden ja historiaa huonosti tuntevan nykyisen kansallisintoilun välisestä jännitteestä. Esityksen eri kielillä lausuttavat repliikit kerrotaan käännettävän lavan ”saksalaisella” tulkkikojeella suomeksi. ”Sen merkkivalo kertoo, milloin käännettävä kieli vaihtuu”.

Masiinan konstailu tuottaa tietenkin oman hupinsa. Tästä syystä esimerkiksi kylpyläyrittäjä Friedrich Everthin (Jarkko Lahti) sarasvuolainen myyntipuhe kuullaan vain saksaksi.  

Everthin ja tämän hämärissä vesi­hoidoissa alkoholismiaan parantelevan kirjailija Stenvallin (Juho ­Milonoff) ohella päähenkilöitä ovat suomalaisen teatterin isänä pidetty Karl Bergbom (Paavo Kinnunen) ja hänen sisarensa Emelie Bergbom (Vilma Melasniemi). Teatteritalkoissa hyörivät myös kirjailija Emil Nervander (Melasniemi) ja lemmikkihiireksi typistetty tiede- ja taidevaikuttaja Fredrik Cygnaeus.

Tuoreimpaan historiatietoon perustuen esitys korostaa, miten Berg­bomeista visionäärisempi olikin Emelie. Samalla hänen veljensä ja Nervanderin suhteen homoseksuaalista laatua ei peitellä. 

Kiven karuun kohtaloon myötäeläytyvä Hurme korostaa kirjailijan tinkimättömyttä taiteilijana ja seuramiehen karismaa. Kuin kostoksi tulevan kansalliskirjailijan uran tuhoamisesta, Hurme marssittaa miehen pahimpina teilaajina tunnetut professori August Ahlqvistin (Lahti) ja senaattori Agathon Meurmanin (Eeva Soinio) Helsingin nykyisen katunäkymän eteen laukomaan elitistisiä näkemyksiään kansan todellisesta olemuksesta.

Luokkapiruiluna voi tulkita senkin, miten Bergbomien fiktiivisestä sisäköstä Lissusta (Soinio) on tehty porvarien kohellukseen järkeä tuova  hovimestari Jeeves -hahmo.

Kielellisesti aikakausien yli ilakoivan ja draamallisesti tiheän esityksen avainhenkilöksi nousee lopulta riikinruotsalainen Charlotte Raa (Sara Melleri). Suomea taitamaton tähtinäyttelijä joutui opettelemaan pääroolin vuorosanat ulkoa yhtä työläästi kuin 102 vuotta myöhemmin englantia osaamaton Hurriganesin Remu Aaltonen rock-biisinsä.

Raa näyttäytyy esityksen alkupuolella hysteerisenä diivana, mutta tapahtumien edistyessä hänen tunteikkaan hahmonsa aito innostus hanketta kohtaan puhkeaa kukkaansa. Kun esityksessä työläästi valmisteltu Lea vihoviimein kääntyy Raan loppumonologiin, katsoja voi naurunsa ja liikutuksensa keskellä aistia, kuinka historiallisessa ensi-illassa saliin epäonnistumista pilkkaamaan tulleiden kansallismielisten ylioppilaiden suuttumus vaihtuu ihailuun.

Samalla kun Hurmeen kaikin puolin onnistunut näytelmä paljastaa suomenkielisen sivistyksen historiallisen ohuuden, se yltyy kunnianosoitukseksi sen pioneereille ja teatterin tekemisen intohimolle.