Michael Sarnoski: Pig
Elokuvateattereissa nyt
★★★★
Koillis-Yhdysvalloissa, metsän uumenissa asustelee erakoitunut Rob (Nicolas Cage) seuranaan possu. Kaverukset syövät samaa ruokaa, nukkuvat vieretysten ja etsivät metsästä tryffeleitä, joita heiltä noutaa virheettömästi vahatulla muskeliautolla paikalle kurvaava Amir. Amir puolestaan diilaa arvokkaat herkut Portlandin huippuravintoloihin ja siinä ohessa huolehtii Robille sen, mitä metsästä ei löydy.
Olisi helppoa pitää Robia syrjäytyneenä. Syrjäytyneeksi määritteleminen kuitenkin edellyttäisi Robin taakseen jättämän pitämistä parempana kuin sen, mitä hänellä on. Taakse jätetty odottaa kuitenkin edessä, kun tuntemattomat henkilöt hyökkäävät Robin mökkiin ja anastavat hänen kumppaninsa, possun. Pignappauksen takia Robin on pakko mönkiä takaisin ihmisten keskelle etsimään kadonnutta toveriaan. Robin matka saa jopa surrealistisia käänteitä, ja vähitellen syyt hänen erakoitumiseensa selviävät.
Nicholas Cage tunnetaan äärimmäisestä heittäytymisestään ja kyvyttömyydestään valita hyviä rooleja kovinkaan kummoisella osumatarkkuudella. Viime vuosina hän on turvautunut alati pöhkömpiin maneereihin, mutta Pig näyttää Cagen harvinaiseksi käyneen puolen. Toki mies on puvustettu ja meikattu mörökölliksi, mutta näyttelijäntyö on hyvinkin hillittyä. Ensimmäisen elokuvansa ohjannut Michael Sarnoski on saanut riehaantuneesta luonnenäyttelijästä ulos jotain sellaista, johon muut eivät ole kyenneet vuosikausiin.
Tarinaltaan lopulta hyvinkin yksinkertainen teos jättää katsojalle tilaa miettiä omaa suhdettaan yhteiskuntaan ja ihmisiin. Samalla kun katsoja miettii ihmisten välisiä suhteita, Pig tarjoaa mietittävää myös lajienvälisestä ystävyydestä kiinnostuneille. Kuvataanko Rob jotenkin hulluna, koska hänen merkityksellisin suhteensa on possuun? Ja toisaalta, onko Rob epälooginen kaveeratessaan possun kanssa, kun hän kuitenkin syö eläinten ruumiita?
