Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Tiina Wallin

Minun näköiseni dinosaurus on trans- ja muunsukupuolisuudesta kertovaa nukke-, esine- ja faabeliteatteria

Helsinki Pridessä nähdyn Liskoliiton esityksen voi tilata erilaisiin tapahtumiin

Lukuaika: 2 minuuttia

Minun näköiseni dinosaurus on trans- ja muunsukupuolisuudesta kertovaa nukke-, esine- ja faabeliteatteria

Näyttämöllä on ruukkukasveja ja kolme terraariota, joissa on leikkidinosauruksia, purnukoita ja kaikenlaista muuta muovitavaraa. Hetken päästä tilaan saapuu ostoskärryjä työntävä ja käpypalmusta räppäävä kaksikko. Muuseksi ja Varmaksi esittäytyvä tarmokas työpari intoilee, että heidän mukanaan tuoma käpypalmu on mainio lisä nyt harjoiteltavaa dinopresentaatiota varten.

Nopeasti käy myös ilmi, että Muuse uskoo yhteisen dinoharrastuksen osalta enemmän jämptiin järjestykseen, kun taas Varmalle ei ole niin väliä, mitä kirjaimia dinosaurus-sanassa on tai millaisista osista sellainen kootaan.

Kehystarinan sisällä nähdään kolme minikertomusta.  Niistä ensimmäisessä Marjattasaurus joutuu opettamaan hänet Makkiksena tunteville vähemmän huomaavaisille kavereilleen käytöstapoja ja päätyy paljastamaan, että pitää sitenkin enemmän lentämisestä kuin pomppimisesta. Toisessa kerrotaan Kuusauruspojasta, jonka rakastaville vanhemmille kestää aikansa ymmärtää, ettei heidän lapsensa olekaan saurustyttö.

Viimeisessä teatterinovellissa isäänsä ihaileva ja isoksi haluava pikkuinen Vaeltajasaurus haluaa osoittaa tulleensa jo isänsä kaltaiseksi kiipeämällä yksin korkealle vuorelle. Viimein huipulle päästyään hän ymmärtää, että aikuistuminen ei olekaan valmiiksi tulemista, vaan kasvaminen voi jatkua vielä senkin jälkeen.

mainos

Kyseessä on Helsinki Priden yhteydessä Kansallismuseon Ateljee-salissa esitetty Liskoliitto-ryhmän yhdessä Akseli Klonk -nukketeatteriyhdistyksen kanssa toteuttama faabelinäytelmä Minun näköiseni dinosaurus. Louna-Tuuli Luukan alunperin viime syksynä Oulun Kulttuuritalo Valveelle ohjaama ja dramatisoima esitys perustuu trans- ja muunsukupuolisten haastattelujen ja työpajojen kautta kerättyyn materiaalin.

Voiman verkkolehden heinäkuisessa haastattelussa Luukka kertoi, että esityksen pyrkimyksenä on käsitellä ilman kärsimysnarratiivia sitä, miten toiset olisivat voineet ja voisivat edelleen tukea sukupuolen suhteen ympäristön ennakko-odotuksista eroavien ihmisten kasvua ja hyväksyntää.

Itse esityksessä tämä toteutuu sekä hauskalla että koskettavalla tavalla.

Opetuksellisista lähtökohdista johtuvaa asetelmallisuutta esityksessä pehmentävät nukke- ja esineteatterin puolelta sovelletut ideat. Naturalististen dinosaurusmallien sijaan kerronnassa operoidaan enemmän niin lasten kurahanskoista ja uimaräpylöistä kuin erilaisista muoviastioista, koristepuuhkista, kitsiviuhkoista  ja jopa hengitysmaskeista vauhdissa kyhättävillä dinosauruksilla. Toisaalta esimerkiksi Marjattasauruksen hahmo rakentuu ensin yleisön edessä löyhytettävän vaatteen sisälle ja vuorelle kiipeämisessä vuorenhuippua ilmentää nukettajan vihreä päähine.

Produktion taustatiedossa kerrotaan esityksen sopivan kaikenikäisille. Se pitää paikkaansa.  Esitys ei edellytä sukupuolen moninaisuuteen liittyvän problematiikan syvällistä sisäistämistä, vaan sen viestin voi pelkistää yksinkertaisemminkin: tyttönä ja poikana oleminen ei määräydy minkään sääntökirjan mukaan, toisaalta niin omalle kuin toisten erilaisuudelle – oli se mitä tahansa lajia – on tärkeä antaa ja saada tilaa.

Minun näköiseni dinosaurus Helsinki Pridessä 10.9.
Tilausesityksiä voi tiedustella osoitteesta: liskoliitto@gmail.com