Kauas pilvet karkaavat
Kaurismäki / Häyrinen / Louhiteatteri
Louhitalo, Eno
☆☆☆
Niin alkoi teatteritoiminta Louhitalolla vuonna 2006 näytelmällä Juurakon Hulda, nyt kymmenvuotisjuhlien näytelmä on Aki Kaurismäen / Anna Häyrisen käsikirjoittama Kauas pilvet karkaavat. Joka syksy on esitetty uusi näytelmä ja joka kerta hirsitalo on ollut tupaten täynnä katselijoita. Tyhjille mutta ah niin kauniinharmonisille hirsiseinille ei ole tarvinnut näytellä: myös tämän syksyn kaikki esitykset ovat loppuunmyytyjä.
Marita Mustonen käy läpi talon teatterihistoriaa kirjoituksessaan Louhiteatteri – Sanan ympärille rakennettu talo Tapani Tavin 2016 toimittamassa teoksessa Muuan kyläkirja, Louhiojan kylähistoria.
Mutta siis:
Mikä kumma se amatööriä näyttelyttää?
Harrastelijanäyttelijä Mustonen pohtii ja vastailee matkalla harjoituksiin marraskuun räntäsateessa alusta lähtien mukana olleen Enon entisen kunnanjohtajan Matti Tohkasen kanssa:
”Näyttämölle astuessaan pääsee toiseen todellisuuteen, pohdiskelemaan jonkun näytelmän henkilön elämän ratkaisuja, menemään toisen ihmisen nahkoihin ja sielun maisemaan.”
Ja miten suuren joukon ihmisiä teatteriesitys kaikkine kahvitarjoiluineen pysäköintiohjailuineen vaatii, on siinä ja sitoutumista yllinkyllin ja yhä intoa riittää: mm. Tuija Hirvonen-Puhakka on lavastanut jokaisen näytelmän!
Ja sitten ovat vielä ne katsojat siinä teatterin lumoa odottamassa, vaatimassa ja kokemassa. Että paineitakin on.
Ja olihan siinä taas lumoa uusimmassakin,
niin karua kuin elämä työstä potkitulle raitsikkakuski Laurille ja hovimestari Ilonalle on, kuten myös koko kapakkayhteisölle. Jo talon tilat tekevät tunnelman intiimiksi ja kaikki näyttelijät tulevat syliin, ikään kuin imeydyttäisiin yhtenä samaan päähän ja persuksille potkittujen sakkiin.
Yhdessä vaikeuksissa, kusessa suorastaan, ollaan ja yhdessä kaikesta sotkusta lopuksi selviydytään, mikä on suuri ihme, vaan kai se totta on koska Kaurismäki niin on sen kirjoittanut – vai satunako Aki elämää pitää tietäen sadun vaativan onnellisen lopun?
Kertoja Juha Mikkola ohjaili salin sakkia, siis myös katsojia, rauhallisen oloisena ihan iisisti asettumaan ja pysymään osasissaan. Marja-Liisa Turunen Ilonana näytti että on tässä näytelty ennenkin, Erkki Laakkonen Laurina jäi vähän puolison tossun alle. Mutta eikös se niin ole todellista myös!
Live-bändi soitteli iskelmää sopivalla volyymillä ja laulu sai sykettä kun kokki Lajunen ja Forströmin korsto Timo Laukkanen tarttui mikkiin.
Oiva lisä tämmöinen Louhitalo ja yhdistys, joka heti alusta lähtien on täyttänyt tarkoitustaan* vihjailtuaan ensimmäisen näytelmän Huldallaan, jotta ’sivistyminen’ on kaikille mahdollista ja jokaisen ulottuvilla.
___
* Toiminnan tarkoituksena on vaalia paikallista kulttuuriperinnettä sekä mahdollistaa kansalaisten, erityisesti enolaisten omaehtoista kulttuuriharrastusta, uudistaa ja kehittää kansalaisten kulttuurikäsitystä sekä edesauttaa taiteen ja kulttuurin avulla yleistä hyvinvointia.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys säilyttää kulttuurihistoriallisesti arvokkaan yhdistyksen omistaman Louhitalon alkuperäisessä kunnossa ja vuokraa sen tiloja omakustannushintaan muille toimijoille.
