.
Olen aina luullut, ettei munkkien kanssa sovi jutella, häiritä heidän rauhaansa.
Amerikoista asti lähti suomalaissiirtolaisia tasa-arvoista sosialistista työläisten valtakuntaa rakentamaan sankoin joukoin (6000-6500 siirtolaista) Neuvosto-Karjalaan 1930-luvun molemmin puolin ’Karjalan kuumeen’ iskettyä.
Arto Paasilinna täytti viikolla 75, romaani Jäniksen vuosi ilmestyi -75. Jotta ei mikään tuore tapaus, kumpainenkaan.
Yksi tv-uutislähetys taas takana sadoista ja tuhansista. Tässä tavan katsojan tiivistys: – Eipä tuosta ota mitään selvää, yhtä mylläkkää ja tappelua, väkivaltaa kaikin. Muslimeja, terrorismia ilta illan jälkeen.
Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä, kuuluu kirjan alaotsikko. Kirjan Ja sitten tulivat sotilaat, Minerva 2016, kirjoittaja on nainen, saksalainen historioitsija Miriam Gebhardt. Kirjan lukija on mies.
Niin alkoi teatteritoiminta Louhitalolla vuonna 2006 näytelmällä Juurakon Hulda, nyt kymmenvuotisjuhlien näytelmä on Aki Kaurismäen / Anna Häyrisen käsikirjoittama Kauas pilvet karkaavat.
Tekijän omakohtaisten kokemusten kautta. Tampereella nääs. Mustan makkaran mussuttamisen lomassa trippi hulluuteen; tuota vanhakantaista, loukkaavaakin, nimitystä ne telakkalaiset käyttivät mielenjärkkymisestä.
Onhan Ville Valokin koettanut tulkita baddingia nappiin osumatta, mutta ihan kohtuullisesti. Myös moni muu ammattilainen on esittänyt kipaleita ihan ok! ja sinnepäin eli ei hassummin.
Pohjoismaalaisten toimittamalle koko maailman kirjallisuuden kattavalle kirjasarjalle on käymässä samoin kuin muillekin tietosanakirjoille: melkein tarpeettomia. Kun on tuo internet ja Google.
Meno kuin Balkanilla kuunaan Ei sitä melkein läpisuoritetulla historian approllakaan mitään historiasta tiedä. Ei mitään. Kerrassaan ei mitään! Mitähän ne Kiiskiset ja Koukkuset ja Kirkiset ovat opettaneet kun eivät näitä perusasioita.
CatCat kävi Rääkkylässä, Anne Berner Joensuussa, nyt viisi hurjaa riehui Hasanniemessä. On tämä maailma hulluimmillaan! Sekoja käenpesämme täynnä.
Maarianvaaran kesäteatteri on ammatillinen teatteriryhmä, joka tekee kiertueteatteria eri puolilla Itä-Suomea. Koti- ja lähtöpaikka on Kaavi ja Maarianvaaran nuorisoseuran talo.
Ongelma tässä – kuten pian näette Eiliseen tiehen kainosti viitaten: Kirjoittaisiko tänne vai tuonne vai tuonnetuonne? Missä kohtaisi juttu oikeanlaisen lukijan? Siis oikeasti asiasta yhtä innostuneen.
Melkoinen sekamelska niin Kuusveden kunnassa kuin näyttämölläkin. Ajankohtainen, lienee lisäykset käyty koppaamassa aidosta ympäristöstä eli Liperin kunnantalolta tai jos jonkin maalaiskunnan konttorista, vaikka lossin takaa Rääkkylästä.
Claes Andersson: Anna Ahmatova hörde till min ungdoms stora favoriter – hon är alltid lika aktuell.
espressivo-con brio- pizzicato ’ Esitys oli ponteva – kaikinpuolin mielenkiintoinen. Kunnioitettavaa työtä.
Vappuaattona luulisi katselijalla olevan muutakin tekemistä kuin olla teatterissa – saati nuorilla, energisillä näyttelijöillä! Vaikka viinoissa pyöriä kaduilla ja kapakoissa esim.. Näin pääsi kuitenkin käymään.
Kännykkääkään en vielä omista! Eikä minusta autourheilu ole mitään urheilua, politiikkakin on pers….
Runoilija kirjautui huippuhotelli Anglaterreen, kirjoitti jäähyväisrunonsa ”Hyvästi ystäväni, hyvästi!” omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi.
Turhan takia tulee kierrettyä museoita – kaukaa. Nyt kerrankin kun sattui entiseen opinahjoon eli Joensuun poikalyseoon, joka nykyisin toimii kaupungin taidemuseona, tutuntuntuinen konsertti, oli aihetta pujahtaa sisään.
