MusiikkiKirjoittanut Emilia Männynväli

Lokakuun levyarvioissa Foreseen, Lasten hautausmaa ja Ydinperhe

Lukuaika: 3 minuuttia

Lokakuun levyarvioissa Foreseen, Lasten hautausmaa ja Ydinperhe

Foreseen: Untamed Force

Quality Control HQ 2022

Foreseen on paininut itsensä reilussa vuosikymmenessä yhdeksi tunnetuimmista suomalaisista crossoverbändeistä. Se on keikkaillut ahkerasti, soittanut niin hevi- kuin crustibändienkin kanssa ja aiempien suomihardcoresuuruuksien lailla kiertänyt Euroopan lisäksi myös Japanissa ja Yhdysvalloissa.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni ilmoitan, että keikka-aktiivisuus ja -kunto on bändin kuin bändin paras mitta, että viiskauttaviis jo melkein siitä.

Ehkä raivokkuudesta ja onnistuneesta eri skenejen välissä taiteilusta johtuen näen Foreseenissä jotain samaa kuin sinänsä kovin erityyppisessä jenkkibändi Gulchissa (RIP), joka tarpoi enemmänkin jossain hardcoren ja powerviolencen välimaastossa.

Bändi on tavannut kaahata vähän turhankin lähellä omia hevirajoja (boomerpunkdictionary: se kipuraja, jossa punk ei ole vielä liian heviä), mutta tämä kolmas pitkäsoitto on huojennuksekseni yllättävän punk. Debyyttialbumi Helsinki Savagery (Take It Back 2014) ja toisinkoinen Grave Danger (Svart 2017) olivat hevimpiä jo kansitaiteeltaan. Rässiriffeille Untamed Forcekin tosin pitkälti perustuu, mutta biisien rakentuminen ja vyörytys on mukavan hardcorea. Lyriikat ovat punkille uskollisesti suoria, vihaisia ja yhteiskuntakriittisiä, mutta eivät mikään kliseekokoelma, vaan miellyttävän vittumaista tylytystä siitä, miten maailma juuri nyt makaa.

On freshii.

★★★★★

Lasten Hautausmaa: Kevät

Svart Records 2022

Olisiko ollut Oulussa Hässäkkäpäivät 2015, kun näin Lasten Hautausmaan ensimmäisen kerran. (Luultavasti, sillä Kiputyttö -EP tuli 2014 ja nimialbumi 2015.) Keikka oli jokseenkin aseistariisuva. Kun keskellä kaunista ja lämmintä kesäpäivää vedettiin synkkiä biisejä lapsityövoimasta ja kuolemasta, oli krapulaisilla crusteilla (itseni mukaan lukien) itkussa pitelemistä.

Viidennellä albumilla ollaan yhä samoissa melankolisissa maisemissa kuin tähänkin asti: unen, kuoleman, surun, kivun ja kaiken kadonneen värisissä. Keväästä on sentään jonkinlainen aavistus. Ja rakkaudesta, kuten Unenmustassa. Jälleen tarjoillaan kauniita popmelodioita ja orgaanista soundia, ei liian tuotettuja, ja koko ajan suomirockimpaan suuntaan siirtyvää soitantaa. Väliin on maltettu jättää myös pari vähän hitaampaa ja indiempää tunnelmapalaa.

Albumin päättävä Ratapiha lie kuitenkin levyn kirkkain kruunu ihon kananlihalle laittavassa aistivoimaisuudessaan: ”Sä tipuit ratapihan tornista lepikkoon / kuului ääni kuin oksat ois katkenneet / Tuulessa maistui rauta ja suussa sähkö…”

★★★★

Ydinperhe: Kymmenen välivuotta

Hakaniemi Hardcore 2022

Näinä huomiotalouden, herkkähipiäisyyden ja valitun typeryyden aikoina on ihanaa, että on yhä olemassa ja  voimissaan sellainen bändi kuin Ydinperhe. Orkesteri on takonut jo tusinan vuotta luokkakantaista ja antiautoritaarista, mutta ideologisen oikeaoppisuuden päälle sylkevää, helvetin tarttuvaa ja raivokasta hardcore punkkia niin sanotusti oikeista asioista. Kolmannella täyspitkällä meininki tuntuu jalostuneen huippuunsa.

Kymmenen välivuotta tarjoilee törkeän hyvien biisien muodossa huolellista vittuilua rasisteille, pomoille, poliiseille, porvareille, pullamössöille ja tekopyhille kusipäille, muun muassa, mutta myös ”skenen” sisäistä kritiikkiä eikä mitenkään pumpuliin käärittynä. Ja sehän toimii juuri siksi, että tyypit tietävät, mistä biisejä tekevät.

Levyn selkeässä hittibiisissä, albumin päättävässä Mielellään maan alla, aina ulkopuolella taas ollaan punkin ytimessä. ”Mä vaan diggaan mun frendeistä ja kaikista niistä / jotka tekee mitä tekee ja saa asiat tapahtumaan / eikä ala kitisemään sit ku rupee tapahtumaan…”

★★★★★

Kuuntele levyt

Koostamme Voiman arvioimat levyt soittolistaksi. Kuuntele Spotifyssä: