Musiikki

Levyarviot: Lepakoiden ääniä, mieleenpainuvan mystisiä melodioita ja big band -iloittelua

Levyarvioissa Ismo Alanko, Valtteri Laurell Nonet ja Jarkko Räsänen.

Lukuaika: 2 minuuttia

Levyarviot: Lepakoiden ääniä, mieleenpainuvan mystisiä melodioita ja big band -iloittelua

Ismo Alanko: Me olemme ihme

Fullsteam 2023

Helmikuussa Ismo Alangon julkaiseman levyn kolme ensimmäistä kappaletta Se, Valvomme näitä öitä ja Synkkää musiikkia ovat tunnelmaltaan salaperäisiä, ja Alangon erikoinen ja tunnistettava ääni sopii niihin täydellisesti. Me olemme ihme -kappaleen alusta voisi kuvitella, että laulaja olisi joku aivan muu, sillä siinä Alangon ääni taipuu korkeammaksi kuin yleensä. 

Alangolle tyypillisesti kappaleista suurin osa on kuvainnollisia, ja jokaisen voi liittää syvempiin teemoihin. Melodialtaan kaikki ovat mieleenpainuvan mystisiä ja muistuttavat tunnemaailmallaan ihmeellisesti myös vuodenajoista. Lähestulkoon ainoa sävyltään positiivinen ja henkeä nostattava kappale on Iloinen.

Pitkällä urallaan Alanko ei ole onnistunut tekemään yhtään huonoa teosta, mutta muutama uutuusalbumin kappale tuntuu hetkittäin jopa jämähtäneeltä. Ehkä juuri se tekee lauluista niin runollisia. 

mainos

Ismo Alanko ei saa tarpeeksi arvostusta suomalaisnuorten parissa ”isä kuuntelee tätä” -musiikkina. Vaikka esimerkiksi Juice Leskinen, Pelle Miljoona ja Eppu Normaali soivat usein iskelmäkanavilla, Alankoa voisi kuulla enemmänkin. Hänellä on taitoa ja luovuutta toteuttaa omaperäisimmät ja erikoisimmat ideansa. 

Eben Oksman


Valtteri Laurell Nonet: Tigers Are Better Looking

We Jazz Records 2023

Neljännen biisin Let Them Call It Jazz mukaan Valtteri Laurell Pöyhönen sallii tämän musan olevan jazzia. Marvin Fisherin When Sunny Gets Blue -standardia Pöyhönen saattaa kutsua sekä jazziksi että hyväksi biisiksi, koska tämä klassikko vaikuttaa olevan Pöyhösen innoittaja.

Kannattaa ottaa soittamaan yhdeksikkö eli nonet, että saa koottua unelmatiimit. Tosin luotsaahan Pöyhönen myös Ricky-Tick Big Bandiä, joka on peräti 17-henkinen. Tiikerilevyllä hönkivät kontrapunktia ja lurittelevat vuoropuhelujaan trumpetisti Jukka Eskola, fonisti ja huilisti Petri Puolitaival, fonistit Jussi Kannaste ja Ville Vannemaa, pasunisti Antti Rissanen ja – tädää! – itse Antti Sarpila, klarinetin legenda. Komppia paukuttavat basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen, joka on Pöyhösen soittokaveri Dalideòsta, niin kuin Puolitaivalkin.

Kuin vanhus auringonnousun aikaan levy herää balladinomaisesti mutta päättyy kunnon big band -iloitteluun, jossa erityisesti Lukkarinen rummuissaan on kovassa vedossa. 

Iida Simes


Jarkko Räsänen: batbiz

Taide 2023

Kuunneltavissa: Taide.Bandcamp.com. Myös vinyylipainos.

Maailma on pullollaan ääniä, joista suurta osaa emme kuule. Osa kuulemattomuudesta johtuu haluttomuudestamme kuulla, osaa äänistä emme fyysisesti kykene kuulemaan. Esimerkiksi lepakoiden ääni sisältyy molempiin näistä kuulemattomuuden kategorioista: emme juurikaan halua kuulla muiden eläinlajien ääniä ja lisäksi lepakoiden ääniala on kaukana meidän kuulemamme yläpuolella. Jarkko Räsänen tuo lepakoiden äänen kuuluviin.

Räsänen nauhoitti ultraääninauhurilla lepakoiden ääniä. Hidastamalla ääniä hän pudotti niiden taajuutta niin, että ne muuttuivat ihmiskorvin kuultaviksi. Kaikki batbiz-levyn äänet ovat peräisin noista nauhoituksista. Levyllä korkeat, terävät naksahdus-vokaalit koristelevat todella muhkeita ja syvälle kyykkääviä bassoja. 

Äänten kuuleminen ei vielä tarkoita niiden ymmärtämistä, mutta on kuitenkin ensimmäinen askel matkalla sitä kohti.

Jari Tamminen

  • 24.4.2023