Arppa: Peppuni kanssa
Arppa Music 2025
Indiemuusikko Aaro ”Arppa” Airola palaa viidennellä albumillaan omakustanne-artistiksi kolmen Johanna Kustannuksen kautta ilmestyneen levyn jälkeen. Peppuni kanssa -levy on syntynyt yhteistyössä yhtyeen rumpalin Okko Saastamoisen kanssa.
Arppa on muunnellut omaa juttuaan rohkeasti levy kerrallaan. Staattisen tilan väistely on näkynyt myös keikoilla, joissa kappaleita on esitetty hyvinkin improvisoidulla otteella. Silti moni yllättyi, kun uusin albumi olikin ihan puhdasta räppiä.
Ihan perinteisestä räpistä ei voida kuitenkaan puhua, sillä kokonaisuus soljuu mukavan orgaanisesti svengaillen. Musiikkityylit yhdistyvät luontevasti ja Linnamäelt Liberteen -biisissä kuultu verse, ”mun unelma on tuoda yhteen nää skenet, kaikki MC’t ja jamiketut samassa venees”, tuntuu konkretisoituvan.
Soundinsa puolesta Peppuni kanssa on tunnistettavaa Arppaa, asemoituen kuitenkin enemmän indie- kuin hiphop-musiikin sektoreille. Sanoituksista löytyy silti paljon hoppielementtejä: esimerkiksi omia kulmia Kokkolan Ykspihlajasta Loviisaan muistetaan tuoda esiin. Arpan tarinointia jaksaa hyvin kuunnella, sillä räpit soljuvat kepeästi ja tarinoinnit Mountain Dew -limun juomisesta rastatukan leikkaamiseen saavat hymyn huulille.
Antti Kurko
Kriso & Eevil Stöö: Luotathan
Katakombi 2025
Krison ja Eevil Stöön yhteistyöalbumi Luotathan on pitkälti sitä mitä parivaljakolta osaa odottaa. Kriso todistaa jälleen kerran olevansa luultavasti aidoin suomiräppäri, joka kantaa tyylikkäästi genreä pitkään leimanneen lungin tyhjätaskuräppärin lippua. Eevil Stöö istuu albumille täydellisesti, Stöö ja Kriso tasapainottavat toistensa energiaa. Albumilla on feateista tuottajiin oikeastaan pelkästään kovan luokan veteraaneja, mutta väsynyt uhoaminen jää raikkaan vähälle.
Albumin biitit istuvat hyvin kokonaisuuteen, Stöö ja Kriso pyörivät temaattisesti paljon keski-ikäistyvien räppäreiden nostalgisoinnin ja räppifiilistelyn ympärillä. Aika ajoin biitit lipsahtavat suorastaan imeliksi. Albumin tuottanut Pehmee Goo on tarjoillut tapaansa muutamia uskomattomia taidonnäytteitä, esimerkiksi psykedeelinen Suplex, tai tyylikkään minimalistinen Toinen sukka thuggin ovat hyviä esimerkkejä Goon tuottajanlahjoista.
Kokonaisuutena albumi on alusta loppuun varsin koherentti kokonaisuus. Luotathan taittuu aika-ajoin suoraviivaisuudessaan törkeisiin ja tyydyttäviin valintoihin. Esimerkiksi Krrrr edustaa täydellisesti modernia Boom Bap-soundia. Kaikenkaikkiaan albumin nivoo kasaan Stöön ja Krison pilke silmäkulmassa viskotut riimit ja leppoinen ulosanti. Jos albumin lyyrikot olisivat tosikkoja, nyrjähtäisi soundi herkästi kornin puolelle, mutta nyt se pysyy tyylikkäänä.
Mitja Jakonen
Pekko Käppi & K:H:H:L: Oli kerran ryytimaassa…
Svart Records 2025
Multi-instrumentalisti, jouhikkovelho Pekko Käpin ja K:H:H:L-yhtyeen uutukainen on kotimaisilla ja ulkomaisilla vaikutteilla ja viittauksilla marinoitu levy. Pakanallinen ja kristillinen kuvasto menevät sujuvasti käsikynkkää niin lyriikoissa kuin musiikillisissa elementeissä. Mauritiukselta lähtöisin oleva perkussionisti Gilbert Kuppusami rikastaa levyn dynaamista soundimaailmaa.
Rohkeasti instrumentit, sovitukset ja ihmisäänet valloilleen päästävä levy on tyylitajuinen kokonaisuus, jossa on sopivasti särmää ja suvantoa. Muinaisen jouhikon laulu on kaiken kruunu.
Emilia Miettinen
