ElokuvaKirjoittanut Ilona Iida Simes

Kuin herkkä kasvi, ihminenkin juurtuu kovaan maahan, osoittaa elokuva Minari

Perheen juurtuminen uuteen maahan ei suju ilman yllätyksiä. Nostalginen elokuva muistuttaa ajasta, jolloin eri taustoista ponnistavat ihmiset olivat ystäviä eivätkä vihollisia.

Lukuaika: < 1 minuutti

Kuin herkkä kasvi, ihminenkin juurtuu kovaan maahan, osoittaa elokuva Minari

Minari

Lee Isaac Chung

Elokuvateattereissa nyt

★★★★

Voiko kaukaisesta Koreasta tuodun kasvin, minarin, juurruttaa Yhdysvaltain Arkansasin takamaiden kovaan ja kärsivään maahan? 

Voi, yhtälailla kuin sinne voi asuttaa korealaisen perheenkin.

Kuin haalistunut, mutta ajatukseltaan terävä muisto, Minari vie katsojansa 1980-luvun Yhdysvaltoihin. Muinaiseen aikaan, jolloin valtion suuruus ja kauneus oli niin täysin asukkaidensa sisäistämä, etteivät he vihanneet muukalaisia, vaan jakoivat ylpeänä elintilaansa. 

Perheen vanhempien työ kanankasvattamossa on ankeaa ja tylsää. Jacob-isä (Steven Yeun) ja Monica-äiti (Yeri Han) pysyvät henkisesti koossa perheensä takia. Isää innostaa maasta nousevat aasialaiset kasvit, joita tarvitaan korealaiseen ruokaan. 

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Vaikkei koko kulmakunnalla ole samanlaista käsitystä kristillisyyden nyansseista, uskonto yhdistää enemmän kuin erottaa haurasta kyläyhteisöä. 

Jottei meno pysähtyisi, hommaa saapuu ravistelemaan rehellisen suorasukainen isoäiti (supertähti Yuh-Jung Youn). Hän tulee puolivahingossa sopeuttaneeksi perheen uuteen maahan pakottamalla nämä jättäytymään uuden yhteisön armoille.

Yuh-Jung Youn