Me kuusi nykyisten määräysten mukaan teatteriesitykseen sallittavaa yleisön edustajaa istumme lavaa eri puolilta saartavilla katsomokorokkeillamme kuin tennisottelun tuomarit. Olemme KokoTeatterissa 23.2. teatterijohtaja Anna Veijalaisen ohjaaman NSFW:n ennakkoenäytöksessä.
Brittiläisen Lucy Kirkwoodin (s. 1983) vuonna 2012 kantaesitetyn tragikomedian nimi tulee fraasista not safe for work. Se viittaa nettisisältöön, jonka tiirailusta on noloa jäädä kiinni työpaikalla.
Esitys alkaa, kun pöydän alla röhnöttävä äijänretale alkaa kakoa roskakoriin. Pian käy ilmi, että tämä Liverpool-huiviin kietoutunut hahmo on Doghouse-lehden sovinistinen hulttiotoimittaja Rupert (Sesa Lehto), joka heräilee edellisen yön juttukeikalta.
Doghouse on alemman keskiluokan miehille tarkoitettu, journalistisesti vähemmän kunnianhimoinen aikakauslehti, jonka keskeistä sisältöä ovat tissit, jalkapallo ja äijäseikkailut. Muuta toimitusta ovat kyyninen päätoimittaja Aidan (Sami Saikkonen), tiedostavalle naispiirilleen työpaikkansa valehdellut Charlotte (Katimari Niskala) ja märkäkorvana yliopistolta lehteen päätynyt Sam (Elias Salonen).
Ensimmäisessä näytöksessä toimitus yrittää pakottaa Samia tekemään tirkistelyseksiä tihkuvaa featurejuttua siitä, miten hän kosii tyttöystäväänsä romanttiseksi tarkoitetulla luontoretkellä. Simputus keskeytyy, kun toimitus huomaa, että jo ilmestyneessä lehdessä yläosattomissa poseeraava Naapurintyttö 2021 -kilpailun voittaja onkin vasta 14-vuotias.
Sisäisen sekamelskan ohella nähdään päätoimittajan ja toimitukseen ryntäävän tytön isän (Lehto) pitkä screwball-dialogi, jossa mitellään lähinnä siitä, kumpi voittaa tekopyhyydessä ja kuvan kohteen välineellistämisessä.
Viimeisessä näytöksessä jupakan syntipukkina Doghousesta kenkää saanut Sam hakee uutta työpaikkaa ylemmän keskiluokan naisille suunnatusta Elektra-lehdestä. Viaton kandidaatti joutuu tällä kertaa päätoimittaja Mirandan (Anna Veijalainen) seksuaalisesti nöyryyttämäksi. Suffragettien työ muodollisen tasa-arvon puolesta näyttää tässä mielessä toteutuneen.
Ennakkoesityksen perusteella ei ole lupa arvioida teosta valmiina. Selvää on kuitenkin tekstin sovittamisen suurin kysymys: miten omissa päättäjäasemissaan sukupuolitettua valtaa käyttävien päätoimittajien satiirinen överiys puhkeaisi kukkaansa. Metoon myötä viime vuosina esillä olleiden todellisten tapahtumien irvokkuus saa nämä fiktiiviset roolihahmot näyttämään välillä jopa empaattisilta.
Mediakriittisen toimittajakuvauksen kannalta kiinnostava teema liittyy kummankin päätoimittajan avoimeen pyrkimykseen alistaa journalismi surutta kaupallisen kohderyhmälaskelmoinnin alle.
Ajankohtaisen riipaisevaa on sekin, miten Samin ja Charlotten hahmot kuvastavat toimittajatyöhön hakeutumisen raadollisuutta. Tosin nimenomaan Samin kohdalla on draaman kannalta oleellista, miten kohtuuttoman riiston ja hahmon karikatyyrimäisen naiiviuden välinen jännite esityksessä lopulta tasapainottuu.
Lucy Kirkwood & Anna Veijalainen: NSFW. Rahaa, seksiä ja Photoshoppia.
Esitykset KokoTeatterissa rajatuille yleisöille ja suoratoistona netissä.
