Swing Time
Zadie Smith, käännös Irmeli Ruuska, WSOY 2017
☆☆☆☆☆
”Oli nöyryytykseni ensimmäinen päivä.”
Näin alkaa Zadie Smithin viides romaani Swing Time.
Avaus viittaa päähenkilön ratkaisevaan elämänkäänteeseen, jonka yksityiskohdat paljastuvat vasta nelisen sataa sivua myöhemmin. Sitä ennen käsitellään pitkälle neljättäkymmentä vuotta pohjoislontoolaiseeen lähiöön jamaikalaisen äidin ja englantilaisen isän tyttärenä – kirjailijan itsensä tapaan – syntyneen kertojan elämää.
Swing Time on kielellisesti ja draamallisesti svengaava kasvutarina, jonka tanssia rakastava päähenkilö kasvaa monikulttuurisessa ympäristössä teiniksi ja naiseksi kipuillen samalla suhteessa vahvaan (mutta etäiseen) äitiinsä ja heikkoon (mutta läheiseen) isäänsä. Hän ajatutuu vailla akateemista kunnianhimoa yliopistoon, kelluu työelämässä musiikkiteolliseen palvelukseen ja päätyy sitä kautta Madonnaa muistuttavan megapoptähden sihteeriksi ja hänen mesenoimansa kehitystyhteistyöyöhankkeen yleissäätäjäksi Gambiaan.
Monipolvisen kirjan kantavana lankana kulkee jo lapsena rakentunut ystävyysside luonteeltaan sovinnollisen päähenkilön ja paljon yksioikoisemman ja vahvatahtoisemman Traceyn välillä. Traceyn merkitys päähenkilön oman persoonan peilinä nousee jopa painavammaksi kuin hänen karismaattisen äitinsä, joka tahollaan kohoaa yhteisönsä poliittiseksi keulahahmoksi .
Zadie Smithillä on poikkeuksellinen kyky tarkastella eri-ikäisten ja eritaustaisten hahmojensa sisintä. Samalla hänen yksityiskohtien runsautta, psykologista tarkkavaistoisuutta ja pilkesilmäistä sarkasmia viljelevä kirjallinen tyylinsä on sekä älyllisesti stimuloivaa että armoitetun viihdyttävää.
Nämä elementit olivat paikallaan jo hänen vuonna 2000 ilmestyneessä esikoisromaanissaan Valkoiset hampaat. Ei ole ihme, että kustantajat taistelivat verisesti silloin 25-vuotiaan kirjailijan teoksen julkaisuoikeuksista. Swing Timessä kirjailijan karttunut kokemus näkyy etenkin teoksen ajallisesti lomittaisen kerronnan entistäkin hiotumpana hallintana.
Smithin jatkuva ajankohtaisuus liittyy erityisesti monikulttuurisuuden, kulttuuurisen omimisen, sosiaalisen eriytymisen, seksuaalisen häirinnän ja sukupuolisen tasa-arvon teemoihin. Kirjailijalle tyypillistä on, että nämä ilmiöt valottuvat itsestäänselvyyksiä väistellen ja monensuuntaisia jännitteitä avaten.
Näin perinteisen kolonialismin, luokka-astelmien ja patriarkkaalisten rakenteiden kritiikin ohella purevia huomioita kohdistuu esimerkiksi kehitysyhteistyöhän sisältyvää alistamista, kolmannen maailman takapajuisuuksia sekä etnisten vähemmistöjen sisällä elävää rasismia kohtaan.
Inhimilliselle heikkoudelle pohjimmiltaan myötätuntoinen Swing Time on teos, jossa henkilökohtainen ja polittinen kietoutuvat täydellisesti toisiinsa. Kirjan huippukohdassa kaikista alistavista rakentaista välillä liiankin tietoinen kertoja pyristelee irti yliymmärtämisen kahleista ja löytää viimeinkin itsestään kurittoman kakaran. Ja samalla – paradoksaalista tai ei – aikuisen.
