Naisvankilan pomo -kirjassaan Kaisa Tammi kertoo yli 30 vuoden kokemuksiaan suomalaisen vankeinhoidon parissa ja etenkin naisvankien erityisaseman äärellä.
Tammi kuvaa kiihkottoman arkijärkisesti monelle lukijalle vieraammista sosiaalisista ympyröistä tulevien vankien tragedioita. Samaan tyyliin hän kertoo myös oman elämänsä yksityisiä ja traumaattisiakin käänteitä – alkaen lapsuuskodin alkoholismista ja omalle asuinalueelleen kasaantuneesta turvattomuudesta.
Vankien, vartijoiden ja meidän kaikkien muidenkin elämänkohtaloissa erot liittyvät usein rakenteellisten tekijöiden ohella onneen. Vankilapraktiikan kannalta tämä tarkoittaa, että kaikkien vankien kohdalla olisi varottava vahvistamasta ennakkoasenteita ja kohdattava vaikeimmatkin tapaukset omina yksilöinään.
Vankien yhteiskuntaan palautumisen suurimmaksi esteeksi – päihde-, mielenterveys-, parisuhde- ja asunto-ongelmien ylikin – Tammi paikallistaa vääristä valinnoista johtuvan häpeän tunteen. Kulttuurisista syistä naiset kokevat sitä miehiä enemmän. Aivan erityistä tukea tässä tarvitsevat vakaviin rikoksiin ajautuneet äidit ja heidän lapsensa.
Naisten vankeinhoidollista erityiskohtelua puoltaa sekin, että suurimmalla osalla naisvangeista on takanaan vakavia hyväksikäytön kokemuksia. Lisäksi naisten asema rikollisissa alakulttuureissa on vahvasti sidoksissa seksisuhteisiin. Oma kasvava työsarkansa liittyy kansainväliseen ihmiskauppaan.
Naisvankilan pomossa ideaali vankeinhoitojärjestelmä näyttäytyy hyvin organisoituna koululaitoksena, jonka tehtävä on auttaa asiakkaitaan elämänmuutoksessa sekä tarvittaessa suojella heitä jopa heiltä itseltään. Samalla sen pitäisi olla myös oppiva organisaatio, jossa pulpetin ääreen kuuluvat myös vartijat, hallintoportaiden pamput ja asioista päättävät poliitikot.
Kaisa Tammi: Naisvankilan pomo
WSOY 2022, 274 s.
Lue myös Kaisa Tammen haastattelu Voimasta:
