Harhama
Juha Hurme
Revontulihalli, Espoon kaupunginteatteri
Esitys alkaa poikkeuksellisesti, kun Tampereella asuva ohjaaja Juha Hurme astelee Espoon kaupunginteatterin lavalle. Hurme kertoo, ettei hänen pitäisi edes olla tänään teatterilla, mutta yksi Harhaman näyttelijöistä, Baby Jane -elokuvassakin nähty Roosa Söderholm, on valitettavasti sairastunut flunssaan.
”Normaalioloissa Söderholm olisi silti tänään näyttämöllä, mutta nykytilanteessa se ei ole mahdollista”, Hurme toteaa maskit kasvoilla ja turvavälin päässä toisistaan istuvalle yleisölle. Hurme ja näyttelijät eivät silti halunneet perua illan näytöstä viime tingassa. Niinpä Hurme on päättänyt itse vetää Söderholmin roolin!
Hurmeen koomisista näytelmistä onkin voinut päätellä, että hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Nytkin hän on valmis laittamaan itsensä likoon. Hurme vetää roolin itsevarman oloisesti, vaikka joutuukin lukemaan vuorosanat pitkälti käsikirjoituksesta sekä seuraamaan muita näyttelijöitä silmä kovana laulu- ja tanssikohtauksissa. Yleisö on kuitenkin hänen puolellaan ja nauraa hyväntahtoisesti, kun Hurme kompuroi hypätessään puupölkyn päälle taiteilemaan tai yrittää kokemattomana soittaa harmonikkaa.
Finlandia-palkittu kirjailija ja teatteriohjaaja toki tuntee hyvin Harhaman, jonka on dramatisoinut ja jota on ollut ohjaamassa jokaisissa harjoituksissa. Söderholmin rooli ei onneksi ole näytelmän isoimpia ja on jopa aika sukupuolineutraali, koska Söderholm esittää muun muassa Saatanaa.
Harhama perustuu Irmari Rantamala -kirjailijanimellä vuonna 1909 julkaistuun samannimiseen omaelämänkerralliseen esikoisteokseen, joka on myös kirjoittajan pääteos. Alun perin 6000-sivuisesta käsikirjoituksesta on kadonnut viimeiset 3000 sivua, mutta mittaa on silti melkoisesti! Hurme on onnistuneesti tiivistänyt jättiteoksen lavalla kahteen tuntiin ja 40 minuuttiin, sisältäen väliajan.
Rantamalan kirjailijanimen takaa paljastuu toimittaja, kirjailija, opettaja ja vaaliagitaattori Algot Untola (1868–1918). Hän julkaisi lukuisia kirjoja myös taiteilijanimellä Maiju Lassila, tunnetuimpana klassikkoromaanin Tulitikkuja lainaamassa (1910). Aiheeseensa syvällisesti perehtynyt Hurme on ohjannut jo useita erilaisia esityksiä Untolan värikkään elämän pohjalta.
Espoon kaupunginteatterin Harhamassa seurataan Untolan eli Harhaman (pääosassa sympaattisen ja notkean roolisuorituksen tekevä Tomi Alatalo) erikoista elämää. Hän pohtii paljon kristinuskon Jumalaa ja Perkelettä, yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, prostituutiota ja erilaisia aikakauden poliittisia liikkeitä, kuten sosialismia ja kapitalismia, joihin molempiin hän vuoron perään heittäytyy innoissaan mukaan.
Aina kun Harhama tuntee inspiraation iskevän ja olisi vihdoin valmis aloittamaan esikoiskirjansa kirjoittamisen, maailman mullistukset vievätkin hänet mukanaan. Harhama keskittyy Untolan ensimmäisen kirjan kirjoitusprosessiin, vaikka myöhemmin hän julkaisi lukuisia teoksia, tuotteliaampana vuotenaan 12 opusta. Harhama onkin tarina sitkeydestä ja unelmien vaikeasta toteuttamisesta.
Ensimmäisellä puoliajalla lavastusta ei käytännössä ole, paitsi kaksi puupölkkyä lavan molemmin puolin. Toiselle puoliajalla näyttämö on muuttunut samettiverhoiseksi ja kultaisilla simpukkavaloilla koristelluksi vanhanajan näyttämöksi, jonka edessä lattialla on koulupulpetti. Esitys ei kaipaakaan enempää lavastusta, vaan kauniit valot, kiihkeä tarina ja monet laulunumerot pitävät yleisön mielenkiinnon yllä. Erityisen hauskasti on toteutettu kohtaus, jossa Harhama runoilee hekumallisen paratiisimaisesta näystä, ja runollisesti kieriskelee aaltoilevan lakanan alla.
Musiikin on säveltänyt Hurmeen säveltäjävaimo Petra Poutanen. Laulua säestävät urkuharmonin lisäksi ainoastaan napakat iskut pöydän pintaan ja näyttelijöiden musiikkileikkikoulumaiset erilaiset helistimet. Yksinkertainen tyyli toimii yllättävän hyvin.
Lavalla nähdään myös muita Hurmeen luottonäyttelijöitä, jotka esittävät Harhamassa useita hahmoja: Eetu Känkänen, Antti Laukkarinen, Enni Ojutkangas ja Cécile Orblin. Pukusuunnittelija Reija Laine on ensimmäiselle puoliajalle vaatettanut niin mies- kuin naispuoliset näyttelijät tyylikkäillä 1900-luvun alun miestenpuvuilla, ja toiselle puoliajalle valinnut makeita, modernisti tuunattuja epookkiasuja.
Harhama koostuu toisiinsa löyhästi liittyvistä kohtauksista ja vetävistä laulunumeroista. Villi huumori kukkii filosofisten pohdintojen rinnalla. Huumori on välillä hieman rouheaa, mutta se sopiikin tarinan tyyliin. Eepoksesta on syntynyt elämänmakuinen ja kansannäyttämöperinteestä ammentava show. Nykykatsojakin voi samaistua nuoren miehen itsensä etsimiseen ja maailman tutkimiseen.
Näytelmä on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on persoonallista ja leikkisää musiikkiteatteria, jossa Harhama lähtee Pietariin aistimaan suurempia kuvioita kuin kotona ja haaveilee kirjailijan urasta. Väliajan jälkeen teemoina ovat taide ja rakkaus, mutta käsittelytyyli on välillä turhan raskassoutuista.
Kotipuolessa Harhama aloittaa kolmekymppisenä suhteen entisen näyttelijän, kevytkenkäisenä tunnetun leskirouvan (Orblin) kanssa, ja kirkkokansa paheksuu vapaamielistä avoparia. Parin suhde hiipuu yhteisen lapsen kuoltua, ja masentunut Harhama uskoo saaneensa elämässään aikaiseksi vain lapsensa hautakummulla kasvavan rikkaruohon.
Hurme on jättänyt esityksestä pois joitakin Harhaman elämän suuria käännekohtia. Esimerkiksi kiivaan riidan päätteeksi avopuoliso Olga Jasinski kaatoi rikkihappoa Untolan sukupuolielimille, niin että ne tuhoutuivat. Sisällissodassa taas Untola oli punaisten puolella ja kuoli epäselvissä olosuhteissa. Toisaalta Untolan kuolemaa on jo julkisuudessa käsitelty paljon.
Kirjoittaja näki 9.10.2020 näytöksen.
Harhama
Juha Hurme
Kantaesitys 16.9.2020, esitykset la 7.11.2020 asti
Revontulihalli, Espoon kaupunginteatteri
Voimassa julkaistaan jatkuvasti arvioita! Lue myös toinen tuore arvio Juha Hurmeen näytelmästä: Hurmeen Teatteri Telakalle ohjaaman Sid Barrett –näytelmän arvio löytyy täältä!