Indigo

Perttu Kivilaakso & Eicca Toppinen

Kansallisooppera

☆☆☆☆

Indigoa voinee hyvällä syyllä sanoa metallinhohtoiseksi oopperaksi, ovathan sen säveltäneet Apocalyptikasta tunnetut Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. Mutta vaikka Indigossa onkin metallinen sointi, noudattaa se silti parhaita oopperataiteen traditioita. Teos sisältää niin johtoaiheita, kuin lyyrisiä aarioita ja kauniita duettoja, voimallisia kuorokohtauksia ja tanssiakaan unohtamatta. Haastattelussa säveltäjät kehaisevatkin häpeilemättä tehneensä kauneimman oopperan sitten Turandotin. Heviasenne näkyy siinäkin että näillä miehillä on rohkeutta tehdä asiat omalla tavallaan. Harva uskaltaa säveltää näin romanttista musiikkia teknisellä 2010-luvulla. Mutta nämä pitkätukkaiset romantikot eivät pelkää menettävänsä katu-uskottavuuttaan, vaan luottavat paitsi intuitioonsa, myös pitkään kokemukseen musiikin saralla kuin myös oopperaperinteen tuntemukseen.

Itse tarina on ajaton rakkaustarina, missä mitataan kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään ja jopa uhrautumaan rakkaansa puolensa. Kauniisiin aarioihin ja koskettaviin duettoihin tiivistyivätkin esityksen suurimmat tunteet; rakkaus ja epätoivo, menettämisen pelko ja tuska. Pelottavan lähelle nykyaikaa tarinan tuo konteksti, missä kaikki tapahtuu. Tapahtumat keskittyvät ylikansallisen lääkeyhtiön epäilyttäviin lääkekokeiluihin, kun ahneus ja voiton maksimointi sivuuttaa eettiset periaatteet. Uusi lääke tekee ihmisistä tahdottomia orjia aiheuttaen niin riippuvuuttta kuin pahoja sivuvaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan alistu tilanteeseen vaan nousevat kapinaan vaatien korvauksia. Tarinassa liikutaan monella tasolla; rinnakkaistodellisuudessa, unimaailmassa ja yksilöiden alitajunnassa, jonka syvin taso on tuo ihannoitu ja tavoiteltu indigotila.

Musiikin iskevä rytmi muistutti joissain kohden miltei konemusiikkia, vaikka sitä soittaa klassinen sinfoniaorkesteri. Kapellimestari Jaakko Kuusisto olikin tehnyt hyvää työtä sovittaessaan alkuperäisen sävellyksen isolle orkesterille. Ja hyvin orkesteri intoutuikin vaadittavaan jytinään temmaten myös yleisön ajoittain mukaansa jopa iskemään jalalla tahtia. Lyyrisissä aarioissa ja duetoissa orkesteri puolestaan osoitti herkkyyttä luodessaan niihin sopivaa tunnelmaa. Myös solistit hoitivat hyvin omat osuutensa, vaikka itseeni tekikin suuremman vaikutuksen vahva kuoro.

Säveltäjien hevitaustasta huolimatta oopperalla ei ole mitään tiettyä kohderyhmää, vaan se voi puhutella monenlaisia kuulijoita. Tämä näkyi myös oopperan lämpiössä, missä liikkui eri-ikäisiä ja monennäköisiä katsojia. Jotkut olivat ehkä elämänsä ensimmäistä kertaa oopperassa, minne heidät oli ehkä houkutellut juuri säveltäjien tausta. Erilaisuudestaan johtuen Indigo olikin hyvin virkistävää kuultavaa. Nimenomaan uusia teoksia sekä rohkeita ja ennakkoluuttomia tekijöitä oopperamaailma tarvitsee.

Indigo Suomen Kansallisoopperassa 6.2.2016

Sävellys Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen

Musiikin sovitus, orkesterointi ja johto Jaakko Kuusisto

Libretto Sami Parkkinen

Ohjaus Vilppu Kiljunen