Huumesota. Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa.
Huumesota. Latinalaisen Amerikan rikollisjärjestöjen parissa.
Ioan Grillo. Suomentaneet Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo, Gummerus 2017, 412 sivua
☆☆☆☆☆
Brittiläisen Ioan Grillon tutkivan journalismin teos kertoo Latinalaisen Amerikan huumekartelleista, niiden korruptoimista yhteiskuntarakenteista sekä jengiväkivallan kyllästämistä slummeista. Katudiilereistä tukkukauppiaisiin, poliiseista poliittikkoihin ja vallattomista vallan vahtikoiriin ulottuvan haastatteluaineiston kautta hän käy huumekysymyksen kautta läpi Brasilian, Jamaikan, Meksikon, Hondurasin, El Salvadorin ja Guatemalan yhteiskunnalliset kehityskaaret. Käsitellyksi tulevat myös näiden yhteydet USA:n ja kansainvälisen yhteisön ohjauspyrkimyksiin.
Tietyistä paikallisista eroista huolimatta kansainvälisen huumekaupan ja jengirikollissuuden toimintatavoissa löytyy tunnistettavia kaavoja. Käy esimerkiksi ilmi, että siinä missä Rion faveloissa Punaiset kommandot ovat perustelleet valtaansa kvasi-ideologialla ja meksikolainen huumepäällikkö Nazario julistautumalla pyhimykseksi, Jamaikan garrisoneissa sotaherrat esittivät valtion hylkäämille Robin Hoodia.
Vaikka Grillo ei käytä metodinaan soluttatumista, hänen journalistinen uutteruutensa vertautuu Roberto Savianon kuuluisiiin mafiaraportteihin.
Grillon kirjan erityinen ansio on siinä, että hän ei vain kuvaa ongelmia, vaan esittää aineksia laajemman analyysin pohjaksi. Hänen mukaansa sotilasdktatuurien ja sissiarmeijoiden valta-aikojen jälkeen jopa laajemmassa kansainvälisessä katsannossa oikeusvaltion puolustaminen on jäänyt markkinatalaloudesta ja vaaleista intoilun jalkoihin. Silti demokratia ilman ihmisoikeuksien ja minimiturvallisuuden toteutumista on käytännössä lumetta. Se johtaa asetelmaan, missä poliisin ja rikollisorganisaatioiden väkivallanteoissa on vain nyanssiero – eikä lopulta aina sitäkään.
Ratkaisuna Grillo esittää kansainvälisen huumepoltiikan uudistamista, huumesotien resurssien suuntaamista korruptioon puuttumiseen ja sosiaalipoliittisia ohjelmia slummien katkeruuskierteen katkaisemiseksi. Vetävää kerrontaansa sarkastisella huumorilla sävyttävän journalistin pohjimmaista idealismia kuvaavat hyvin kirjan viimeiset sanat: minusta toivoa on aina.
