Hukkumisleikki
Linnea Kuuluvainen
Gummerus 2026, 416 s.
Linnea Kuuluvaisella on taito rakentaa voimakkaita kertomuksia, joissa ollaan suurten kysymysten äärellä. Kirjailijan esikoisteos, ekokriisin jälkeistä dystopiaa kuvaava Metsän peitto oli vahva esikoisromaani. Lukijan odotukset seuraavalle romaanille ovatkin korkealla. Edeltäjästään poiketen Hukkumisleikki ei kuvaa ympäristön tuhoa, vaan tarkastelee sen sijaan henkilökohtaisempaa katastrofia tai niiden sumaa ja sen kokijassaan aiheuttamaa syvää kriisiä. Teoksen lähtötilanne on lohduton. Juulian äiti on parantumattomasti sairas, ja aika käy vähiin. Sitten Juulian elämään ilmestyy mies. Eheyttääkö toiselle ihmiselle antautuminen vai hukuttaako ihmissuhde?
Kuuluvainen on nimennyt Hukkumisleikin tyylilajin lyyriseksi trilleriksi. Määritelmä on monella tapaa kuvaava. Juonivetoinen teos on kerronnaltaan intensiivinen, ja aihepiirit liikkuvat uhkien, manipulaation, sairauden ja kuoleman ympärillä. Toisaalta vähemmänkin nopearytminen kerronta palvelisi tarkoitustaan, koska lukija jäisi mielellään viipyilemään kirjoittajan käsittelemiin aiheisiin ja kauniiseen ja soljuvaan kieleen pidemmäksikin aikaa.
Psykologiset teemat kietoutuvat etenkin päähenkilöön, joka tuntee hukkuvansa suuren mullistuksen äärellä. Juulia etsii suruunsa ja ahdistukseensa lohtua hukuttautumisesta. Se on vaarallinen leikki, jossa on yhtäältä kyse itsetuhosta ja toisaalta pyrkimyksestä näennäiseen mielenrauhaan. Miellyttämisenhaluisessa Juuliassa kytee pieni kapinahenki, ja lukija vartoo hetkeä, jona päähenkilö sallii padotun tunteen ja itsensä räjähtää syvyyksistä pintaan. Silti aika kuluu ja Juulian minuus sen mukana.
Hukkumisleikki kuvaa, kuinka joskus voi tuntua helpommalta kadottaa tunteensa ja minuutensa kuin kestää riipivä todellisuus.
