Viitasen Piia: Ihmisen aika
Utopiia 2024
Viitasen Piian viides albumi Ihmisen aika on ihmeellinen levy, jota kuunnellessa tuntuu kuin olisin jonkin erityisen äärellä. Kymmenen kappaleen mittainen teos avautuu nimittäin kaleidoskooppimaisesti jokaisella kuuntelukerralla hieman eri tavoin.
Ihmisen aika on alakuloinen teemalevy ajasta ja kodista, jossa asiat eivät ole hyvin. Levyn sosiaaliset teemat tuntuvat kirpeällä tavalla ajankohtaisilta nyt, kun köyhimmät joutuvat luopumaan vähästään vaikka osalla menee paremmin kuin koskaan. Samalla se muistuttaa meitä hakattujen metsien ja nousevan merenpinnan kaltaisista isoista ongelmista. Pohjavire ei ole kuitenkaan julistava vaan pohdiskeluun kannustava.
Tämä joukkorahoitettu ja omakustanteena julkaistu levy on erittäin hiottu teos, jonka voi eittämättä sanoa jo nyt olevan yksi vuoden merkittävimmistä kotimaisista albumeista. Yhtyeen keulakuvan Piia Viitasen tekstit avautuvat hyvän runouden tapaan viipyillen ja nostattavat merkillisellä tavalla esiin tunnetiloja, joiden määritteleminen on vaikeaa.
Antti Kurko
Irène Drésel: Rose Fluo
Room Records 2024
Ranskalainen Irène Drésel tuottaa pehmeästi sykkivää kukkaisteknoa, joka eroaa kuulaudessaan ja värikylläisyydessään teknon tavanomaisesta tummanpuhuvasta estetiikasta. Drésel jatkaa uudella Rose Fluo -levyllään edellisten albumiensa Kinky Dogma ja Hyper Cristal tyylitellyn ja lempeän saundin parissa. Levyn huolellisesti luotu äänimaisema hivelee korvia, ja sen neljätoista kappaletta edustavat artistin tähänastisen tuotannon parasta antia. Rose Fluo pursuaa yksityiskohtia ja ideoita, aivan kuin Drésel olisi ottanut sävellystyönsä lähtökohdaksi runoilija William Blaken sananlaskun: ”Ylettömyyden tie vie viisauden palatsiin.”
Aloituskappale Fluo kehittyy tasabiitin, rullaavien bassolinjojen ja minimalistisen pulputuksen varaan rakentuvasta groovesta transsinomaiseksi reivirituaaliksi. Drésel leikittelee heleiden kellojen ja tiukujen luuppaavilla rytmeillä, jotka muuttavat lakkaamatta muotoaan bassorummun hypnoottisen pulssin yllä.
Drésel on kertonut haluavansa yhdistää musiikissaan voiman herkkyyteen, ja juuri näin Rose Fluolla tapahtuu. Voi vain kuvitella, kuinka vaikuttavaa Dréselin saundi on livenä perkussionisti Sizo Del Givryn säestämänä.
Toivottavasti artisti nähdään pian myös suomalaisilla klubeilla tai festareilla.
Mika Pekkola
Ruttusound: Tropikantele
Eclipse Music 2024
Perinteisen rytmimusiikin saralla suomalaista kanteleperinnettä ovat viime vuosina elävöittäneet artistit kuten Maija Kauhanen ja Pekko Käppi. Elektronisen ja instrumentaalimusiikin saralla kantelefanit ovat tähän asti joutuneet tyytymään perinteisempään kansanmusiikkiin. Tuoreutta perinteisiin tarjoilee Ruttusound eli muusikko-DJ-tuottaja Sami Sammalkallio.
Levy tulkitsee eteläisten kulttuurien musiikkityylejä pohjoiseen sävyyn ja saundia on höystetty etenkin dub-reggae -tyylisillä kaikukoneilla sekä vahvalla cumbia-viballa. Erilaisten lyömäsoittimien ja rumpukoneiden hypnoottisesti säestämää kanteletta näppäillään niin taidokkaasti, että kuulija unohtaa kaikki ennakkokäsityksensä kansanmusiikista.
Lopputuloksena on yhdeksän raidan downtempo-kirjo sedatiivisista meditaatiomeiningeistä energisoiviin eteläamerikkalaisrytmeihin. Tropikantele on ehdottomasti alkuvuoden mielenkiintoisin julkaisu instrumentaalimusiikin piirissä.
Julius Halme
