Lukuaika: < 1 minuutti

Helsingin oopperakesässä kohtasivat traaginen näköiskuva Anne Frankista ja irvokas karikatyyri Eva Braunista

Etelä-Suomen aluehallintoviraston loppukesästä kiristämät kokoontumisrajoitukset aiheuttivat vakavan kriisin pääkaupunkiseudun kulttuurikentälle. Silti ensimmäistä kertaa toteutettu Helsingin oopperakesä -festivaali vedettiin urheasti läpi määräysten mukaisilla yleisömäärillä.

Osana tapahtumaa Aleksanterin teatterin lavalla nähtiin syyskuisena iltana kaksi tyylilajiltaan äärimmäisen erilaista, mutta aiheidensa puolesta toisiaan leikkaavaa monologioopperaa.

Ville Saukkosen ohjaamista esityksistä Grigori Fridin säveltämä ja kirjallisen alkuteoksen pohjalta sovittama Anne Frank (1968) perustuu historiallisen nimihenkilönsä kuuluisaan päiväkirjaan. Siinä sittemmin keskitysleirillä murhattu teini-ikäinen Anne Frank kuvaa juutalaisvainojen aikaisia kokemuksiaan piilotellessaan perheensä kanssa amsterdamilaisessa sala-asunnossa.

Nyt nähdyssä sovituksessa sopraano Anni Niemelä onnistui vaikuttavalla lauluäänellään ja luontevalla olemuksellaan eläytymään uskottavasti nuoren Anne Frankin hahmoon. Päähenkilöstä välittyi alkulähteenkin antama kuva ikäisekseen poikkeuksellisen tarkkasilmäisestä ja rohkeasta kokijasta, jonka kohtalo näyttäytyy ajan ja kulttuuritekijät ylittävänä epäoikeudenmukaisuuden symbolina.

Näyttämöllisesti toimiva ratkaisu on tuoda vanginasuinen Frank näyttämölle turvaesiripun aukeavasta ovesta ikään kuin hän hetkeksi palaisi leiriltä kertomaan meille tarinaansa. Siten kaikki nähtävä on tulkittava vastaavanlaisena takaumana kuin mitä postuumisti julkaistu päiväkirja on lukijalleen.

Saman illan toisessa minioopperassa nähtiin Berliinin kuuluisasta bunkkeristaan jotenkin paenneet Eva Braun ja Adolf Hitler viettämässä eläkevuosiaan Brasilian viidakossa.  Pasi Lyytikäisen säveltämässä ja Maritza Núñezin kirjoittamassa tragikoomisen irvokkaassa Eva Braunissa nimihenkilö tekee makkaraa yhteisen koiratarhan elikoista ja nalkuttaa vanhuuden heikkouttaan tärisevän puhekyvyttömäksi käyneelle puolisolleen (Tero Jartti). Adolf saa kuulla kunniansa aiheutettuaan maailmansodan syttymisen ja juutalaisvainot – ja samalla tuhottuaan niiden myötä puolisonsa mahdollisuudet loistaa elokuvamaailman seurapiirien tähtenä.

mainos

Syvästi koskettavan Anna Frankin tarinan jälkeen makaaberi kuva Eva Braunista tuntuu melkein tyylirikolta.  Silti juuri tyylilajien törmäytys auttaa välittämään ajatuksen siitä, miten äärimmäisen kärsimyksen lähde on usein epäinhimillisen pahuuden sijaan inhimillisen pahuuden vierellä myötäelävä välinpitämätön itsekeskeisyys.

Viemällä karikyyrisen kärjistyksen tappiinsa Eeva Braunia esittävä festivaalin taiteellinen johtaja Reetta Ristimäki onnistui myös ilmentämään koko Helsingin oopperakesän ohjelmiston monimuotoisuutta.

Tapahtumajärjestäjälle on nostettava hattua sille, että pitkään valmistellut esitykset näkivät päivän valon vaikeista koronaolosuhteista huolimatta. Toivoa sopii, että tapahtuma pystyy vakiinnuttamaan toimintansa tulevina vuosina.

Helsingin oopperakesä Aleksanterin teatterissa 19.8.–5.9.

www.oopperaryhmat.fi/helsingin-oopperakesa/

Kommentoi Facebookissa