Parhaiten runoilijana tunnetun V. S. Luoma-ahon toinen proosallinen tuotos valottaa pieniä hetkiä erillisten henkilöiden elämästä. Yksi ahdistuu kuolemasta, toinen vilkaisee puolisoaan ja värisee silkasta inhosta.
Tekstin muoto hyppii kritiikistä novelleihin, henkilöhaastattelusta Tinder-profiiliin. Mukaan mahtuu Powerpoint-esitys, jonka avulla luennoitsija koettaa täsmentää ”sietämätöntä, kaiken lävistävää, koko olemassaolon pysäyttävää kauhuaan”. Huvittavuusarvo näyttää toisinaan naamaansa.
Kirjan alati vaihtuva kerronta on puolessa välissä matkaa vaarassa kääntyä itseään vastaan. Teoksen häpeilemätön itsetietoisuus herättää kysymyksiä. Kirjallisuutta vain kirjallisuuden vuoksi? Kiitos kyllä. Kirjallista kikkailua vain kikkailun vuoksi? Muuttuu helposti sekavaksi egoprojektiksi. Kustannusyhtiö Kosmos kuvailee teosta häiritseväksi lyhytproosaksi ja osuu siinä epäilemättä oikeaan. Syypäätelmämme vain poikkeavat toisistaan.
Katkelmista muutama pysäyttää aidosti. Kertojat onnistuvat paikoittain venymään kiinnostaviin suuntiin. Päällimmäiseksi mieleen tarrautuu avioliittonsa hajoamista vastaan pyristelevän hahmon ajatus: ”Ihmiset nauravat kovin harvoin yhteisestä syystä. Me kukin helpotamme vain omaa, yksityistä tragediaamme. Yhteistä ei ole naurumme, vaan kipumme.”
V. S. Luoma-aho: delete
Kosmos 2021, 135 s.
