Peyton Reed
☆☆☆
Marvelin supersankarisamposta on materialisoitunut jälleen uusi tuotos. Nappia painamalla kokoaan muuttelevien muurahaismiehen ja ampiaisnaisen tarinassa lainataan nokkelasti sellaisia vanhoja klassikoita kuin Mies joka kutistui (1957), Fantastinen matka (1966) ja Jättiläisnaisen hyökkäys (1958).
Vaikka Ant-Manin (2015) jatko-osa nojaa edeltäviin Marvel-elokuviin, perehtymätönkin pääsee nopeasti jyvälle, mistä tuulee.
Tarinassa pyritään pelastamaan muurahaismiehen tulevaa anoppia mikrobien maailmasta. Mutkia matkaan aiheuttaa reistailevan ihmepuvun ohella kaljakorin kokoiseksi pienennetyn laboratoriorakennuksen joutuminen kerta toisensa jälkeen hukkaan, salaperäisen Aaveen väliintulot, toheloivat kumppanit sekä omiin henkseleihinsä kompastelevat rosvot ja poliisit.
Missään ei ole lainkaan järkeä, mutta efektit pelittävät asianmukaisesti, hahmoissa on lajityyppitiedostavaa ironiaa, ja kieli poskella kirjoitettu dialogi on välillä oikeasti hauskaa.
Jos jättää aivot narikkaan, elokuvaa voi pitää ajoittain jopa viihdyttävänä.
