Neljännesvuosisata ennätti kulua edellisestä niittyjen hoitoon opastaneesta suomalaisesta kirjasta, kun Oulun yliopiston kasvimuseon dosentti Ari-Pekka Huhta sai valmiiksi perusteellisen Opas perinnemaisemiin –teoksensa.
Perinnebiotoopit ovat laidunnuksen, lehdestyksen, muinaisen kaskeamisen tai niiton ylläpitämiä uhanalaisia, putkilokasveja tulvillaan olevia, umpeenkasvun uhkaamia elinympäristöjä. Ne ovat luonteeltaan avoimia tai metsäisiä, kosteita tai kuivia, reheviä tai niukkaravinteisia, ja jokaisella on oma kasvilajiston mahdollistama hyönteislajistonsa. Huhdan perusteellinen teos kertoo perinnebiotooppien löytämiseksi kaiken tarvittavan. Siis myös kaiken sen, mikä ei mahtunut Voiman taannoiseen juttuun perinnelaitumien ylläpitäjistä.
Erilaisten perinnebiotooppien tyypilliset kasvit esitellään runsaiden kuvien avulla. Kirjailija on kiertänyt kartoittamassa vuosikymmenten aikana eri puolilta maata oppaassa esittelemäänsä 38 edustavaa kohdetta. Osa niistä on yksityisten maatilojen laitumia, osa linnojen hoidettuja ketoja tai suojelualueilla ylläpidettyjä laitumia. Useimpiin voi mennä vapaasti tonkimaan annettujen koordinaattien avulla. Kirjoittajalle erityisen rakkaita ovat tulvaniityt, joiden historiaa hän kertoo valloittavasti kuuden tulvaniittytyypin yhteydessä.
Opas perehdyttää perinnebiotooppien luokitteluun ja uhanalaisuuden arviointiinkin. Erityisen hienoa on, että opas on vertaisarvioitu teos, ei siis mitään romanttista fiilistelyä pelkästään. Kirja sopii toki myös lyhyen kesän maastoretkien jälkeisen liian pitkän vuodenajan iltojen iloksi, keinovalon alla luettavaksi. Luotosorsimo, ruijanruoholaukka ja pohjanhoikkaängelmä vievät lukijan mennessään melkein kadonneeseen maailmaan.
Oppaan ulkoasukin on kompromissi maasto-oppaan ja nojatuolibotanistin tunnelmointikirjan välillä. Laaja sisältö ja yli 600 kuvaa olisi puoltanut suurempaa sivukokoa, vaikka kokoa A4 tai suurempaakin. Nyt vihreällä pienellä kirjasimella esitetyt kuvatekstit välillä uppoavat taustaväriin. Pehmäkantisuus keventää ja helpottaa käsikirjan ottamista esimerkiksi Voiman klassisessa olkalaukussa mukaan ahon laitaan. Paperiksi on valittu ympäristöystävällisempi FSC mix mattapintaisena, mutta kuvat olisivat edukseen kiiltävällä paperilla. Toki silloin myös teoksen hinta olisi korkeampi. Viime vuosina olemme saaneet erittäin tarkkojen digikuvien ansiosta hyvin havainnollisia oppaita monista lajiryhmistä. Tämän oppaan pienistä kuvista osa vaatii todellakin kasvien etsimistä itse maastosta, jotta niiden olemuksen oppii. Monet kuvista katsoisi mieluummin kirkkaina hyvältä näytöltä.
Ari-Pekka Huhta: Opas perinnemaisemiin. Niitut, kedot, ahot ja metsälaitumet.
Vastapaino 2021, 477s.