Kremlin on yhä vaikeampaa esitellä Venäjän kansalaisille maan voitokkuutta ja vahvuutta, kun yhteiskunnan surkea tila tunkeutuu venäläisten tajuntaan monin tavoin. Kylmyys koettelee maata, jonka infrastuktuuri on jo pitkään ollut kehnolla tolalla. Rahat valuvat sotakassaan tai korruptioon, teollisuus ja markkinat sakkaavat ja miehiä tarvitaan rintamalle.
12. tammikuuta 2026 ei ollut mikään tavallinen maanantai. Kremlissä kylmä hiki kohosi monen otsalle ja votkalasia pitelevä käsi vapisi, sillä tuolloin hyökkäyssota Ukrainassa – jos sen alkuna pidetään hyökkäyksen laajentumista 24. helmikuuta 2022 – oli kestänyt kauemmin kuin Venäjän propagandan ylistämä sota natsi-Saksaa vastaan 1941–1945, yli 1418 päivää. Euroopan itärintaman taisteluihin ja Saksan itsetuhoiseen operaatio Barbarossaan voi verrata nykyistä sotatilaa. Tiedättehän: nuoret sotilaat sairastuvat, juovat likaista vettä, kärsivät aliravitsemuksesta, tulevat hulluksi, yrittävät paeta ja tappavat toisiaan. Kuin Stalingradissa aikoinaan.
Nuo 1418 päivää olivat venäläisen sota-aikajanan myyttinen määränpää. Ensimmäinen deadline, kalmanlinja, oli vain kolmen päivän kuluttua hyökkäyksen alusta, 27. helmikuuta 2022: Kiovan piti olla kukistunut, hallinto vaihdettu ja paraati marssimassa Ukrainan tappion kunniaksi. Tämä kävi ilmi paenneiden venäläissotilaiden matkalaukkujen ohjekirjoista ja paraatin edustuspuvuista.
Nyt, vuonna 2026, Venäjältä ja sen liittolaisilta värvättyjä sotamiehiä kaatuu etulinjassa päivittäin 1200–1500.
Yhteensä sodan alusta alkaen venäläisiä on todistetusti kaatunut noin 325 000 henkeä. Jos sodan menetyksiin lasketaan myös haavoittuneet ja kadonneet, Venäjän puolesta on kärsinyt yli 1,2 miljoonaa sotilasta.
Suuri pyramidihuijaus
Venäjän sotakassan pohja näkyy, noin 250 miljardia dollaria on jo kulunut. Rutiininomaisesti rahaa menee Venäjältä sodan kuluihin 500 miljoonaa dollaria päivässä.
Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun tutkailee omituisia uutisia väitetyistä rauhanneuvotteluista, siis niitä, joita Venäjä ei ole tosissaan käynyt missään vaiheessa – vielä. Euroopassa on pitkään lietsottu pelkoa Venäjän muka loputtomista sotavarannoista ja himoista hyökätä rajojensa ulkopuolelle. Hyökkäyshimot voivat kyllä olla tosia, ja propaganda tekee aktiivista myyräntyötään pitkin eurooppalaisten nettialustoja, mutta ei Venäjällä ole rajatonta kykyä käydä mitään sotaa.
Sotatalous toimii samalla periaatteella kuin pyramidihuijaus: se ei itsessään ole sijoitus mihinkään. Sotakassa pysyy pulleana vain, jos siihen pumpataan koko ajan lisää rahaa.
Fakta on, että Venäjän infrastruktuuri, markkinatalous ja teollisuus kärsivät. Nykytilanteessa Venäjän on jo hyvin vaikeaa saada ylläpidettyä edes sodankäynnin tärkeimpiä asioita kuten tulivoimaa, kalustoa ja miehiä.
Tammikuun lopussa Murmanskissa sähkötolppia romahti lumen painon takia, ja niiden korjaaminen on kestänyt viikkoja. Kärsijöitä eivät olleet ainoastaan pimeässä ja kylmässä sinnittelevät murmanskilaiset, vaan jopa laivastotukikohta joutui siirtymään varageneraattoreihin.
Eikä vieläkään paraatia
Historioitsija Paul Kennedy kiteytti teoksensa Suurvaltojen nousu ja tuho (1988) esipuheessa, että kun kaksi valtiota käy pitkään sotaa toisiaan vastaan, konfliktin voittaa vääjäämättä se, jolla on suurempi taloudellinen kapasiteetti takanaan.
Tässä sodassa se olisi Ukraina. Sen huomasi 69-vuotias venäläinen aluehallinnon poliitikko, marilaissyntyinen samaralainen Grigori Jeromejev, jonka puheenvuoro Venäjän parlamentin vieraana on ravisuttanut sekä venäläisiä sodan kannattajia että sotaa seuraavia ihmisiä ympäri maailmaa.
Muutaman minuutin puheensa aikana Jeromejev sanoi, että [venäläiset] poliitikot ovat valehtelijoita. Johtajien pitäisi ottaa vastuu siitä, ettei neljässä vuodessa ole ”Zelenskyin natsihallintoa” saatu kaadettua. Voitonlippu ei liehu Ukrainan parlamentissa, hän julisti ja lähti kovemmille kierroksille: Maailman epäreiluus oli armotonta. Ukrainaa tukee Naton johtama yli 80 valtion allianssi. ”Meitä tukevien valtioiden määrä voidaan laskea yhden käden sormin.”
Yhdysvaltalainen sotilasasiantuntija ja kuuluisa kommentaattori Jake Broe huomauttaa, että juuri tässä on ongelman ydin Venäjän kannalta: Ukrainaa tukevat maat antavat Ukrainalle lainaa ja tekevät kaupallisia sopimuksia. Venäjän asekaupan kumppanit Iran, Pohjois-Korea ja Kiina haluavat maksut heti käteisellä.
”Maailman bruttokansantuotteesta Venäjän talous on vain kaksi prosenttia”, tiesi Jeromejev, kun Ukrainan ja sen tukijoiden osuus on ”yli 50 prosenttia”.
Mutta Ukraina ei tietenkään voita Venäjää, sillä Ukrainan sotilaat ovat muka heikkoja pelkureita ja venäläiset sankareita. Ja lopulta Venäjä käyttää ydinasetta, niinhän se on alusta asti luvannut, mutta ydinsodassa ei ole voittajia, hän muistutti. Pitkittynyt sota heikentää jo nyt moraalia ja henkistä hyvinvointia, Jeromejev ehti sanomaan, kunnes hänen puheensa keskeytettiin.
Apua Afrikasta
Venäläiset sotilaat kuvaavat ja videoivat innokkaasti rintamalta. Sitä mukaa kun tallenteiden sisältöä verfioidaan, ne päätyvät sotareporttereiden ja tutkijoiden materiaaliksi.
Eräällä videolla nuori afrikkalaistaustainen sotilas kävelee eteenpäin epävarmoin askelin valtava miina sidottuna rintaansa. Videon taustalla kuvaaja ja hänen kaverinsa huutelevat tälle rasistisesti ja naureskelevat.
France 24 -uutiskanava raportoi, miten pitkin Afrikan mannerta huijataan nuoria miehiä Venäjälle lupaamalla näille töitä tehtaissa tai missä tahansa siviilisektorilla. Kun he sitten saapuvat Venäjälle, heidät pakotetaan allekirjoittamaan sopimus värväytymisestä armeijaan. Pian heidät kuljetetaan etulinjaan ”lihamyllyyn”. Venäjä on houkutellut riveihinsä tähän mennessä Afrikasta noin 1400 henkilöä. Heille eivät anna armoa ukrainalaiset sen enempää kuin venäläisetkään, jotka eivät miellä heitä tovereikseen.
Ensimmäinen afrikkalaistaustainen eturintaman uhri oli sambialainen Lemehani Nathan Nyirenda, joka oli opiskellut ydinteknologiaa Moskovassa. Hän kaatui Wagner-joukkojen sotilaana syyskuussa 2022. Nyirenda oli värvätty vankeudesta, sillä poliisi oli ensin pidättänyt hänet Moskovassa tuntemattomasta syystä.
Jake Broe huomauttaa, että monet afrikkalaiset saattavat tulla sotatantereelle ideologisista syistä. Venäjä levittää Afrikassa aktiivisesti propagandaa, jonka mukaan Venäjä on anti-imperialistinen maa toisin kuin Länsi-Euroopan maat, ja siksi se ansaitsee tukea joka mantereelta.
Maailman köyhimpien valtioiden kansalaisten huijaaminen rintamalle on osoitus sekä Venäjän julmuudesta että sen ahdingosta. Nyt epäillään, että aniharva venäläinen sodasta selviytynytkään tulee saamaan luvattuja palkkioita, saati että kaatuneiden perheille maksettaisiin mitään – ja jos kaatuneen väitetään kadonneen tai tehneet itsemurhan, niitä ei Venäjän sotalogiikan mukaan tarvitsekaan maksaa.
Afrikan maihin tuskin päätyy minkäänlaisia korvauksia.
Juttu on Voiman Vlast-sarjaa. Sen jutut tutkivat Itä-Eurooppaa ja Keski-Aasiaa, ihmisoikeuksia, sotia ja lähihistoriaa. Sarjaa tukee Alfred Kordelinin säätiö.
