”Sanotaan, että hirviö pitää päihittää, kun se on nousemassa polvilleen, koska sitten kun se nousee ylös, taistelu alkaa olla menetetty. Tältä meistä tuntuu UPM:n kanssa”, sanoo Raúl Viñas, Movus-ympäristöliikkeen pitkän linjan aktiivi. Hän puhuu videopuhelua aurinkoisessa toimistossaan Montevideossa, Uruguayn pääkaupungissa. Lähimmälle suomalaisen UPM:n sellutehtaalle on 250 kilometriä, yhtiön Helsingin-pääkonttorille on 13 000 kilometriä.
Viñas pudistaa päätään. Hänen kaltaisensa kansalaisyhteiskunnan kriittiset toimijat ovat nähneet koko draaman kaaren ulkomaisten investointien houkuttelemisesta diilien tekemiseen yhtiöiden kanssa.
Movus eli Movimiento por un Uruguay Sustentable -kansalaisliike, ”Liike kestävän Uruguayn puolesta”, on ollut piikki näiden sopimuskumppanien lihassa. Liikkeen perusti vuonna 2011 joukko kansalaisyhteiskunnan toimijoita kuten maataloustuottajien etujärjestöjä, ympäristöjärjestöjä, tutkimuslaitoksia ja yliopistotutkijoita.
Raúl Viñas on johtanut Movusissa oikeudellisten valitusten ja vetoomusten tekoa. 2010-luvulla Movus onnistui torppaamaan muun muassa avolouhoshankkeen.
Suomalaisten sellutehtaat kuitenkin tulivat ja jäivät.
Suomalaisyhtiö Metsä-Botnia rakennutti vuonna 2007 Argentiinan rajajoen törmälle Fray Bentosin sellutehtaan, joka siirtyi myöhemmin UPM:n omistukseen. Myöhemmin UPM teki historiansa suurimman investoinnin ja avasi vuonna 2023 sisämaahan Paso de los Torosin tehtaan.
Tehtaat vaativat raaka-ainetta ja isot puuplantaasit ovat vallanneet pampan.
Uruguay on jakautunut sen suhteen, onko tämä huono vai hyvä asia.
Houkutteleva investointikohde
Naapurimaihinsa verrattuna Uruguay on pieni, poliittisesti vakaa maa, jonka instituutiot ovat kehittyneet ja kansalaisten hyvinvointi monella mittarilla mitattuna hyvä. Tämä tekee siitä investointikohteena Etelä-Amerikan mittapuulla houkuttelevan. Toisinaan maata kuvataan Latinalaisen Amerikan Sveitsiksi.
”Sveitsi-hokema on kansallinen myytti”, sanoo Federico López-Terra. ”Se antaa väärän kuvan nykytodellisuudesta.” Uruguaysta kotoisin oleva López-Terra on Swansean yliopiston latinalaisamerikkalaisen tutkimuksen ja kulttuurin apulaisprofessori.
Uruguayssa kansalaiset kuitenkin luottavat valtioon, sanoo López-Terra. Se ei ole Latinalaisessa Amerikassa yleistä.
”Uusliberaalin Amerikan mantereen maista tämä on yksi harvoista, joissa kaikki keskeiset perusinstituutiot ovat yhä valtio-omisteisia: pankki, puhelinyhtiöt ja muut, vaikka yksityistäkin kilpailua on. Täällä valtioon luotetaan – se ei vedä sinua höplästä.”
Kuulostaa hiukan Suomelta.
Uruguayssa tehtaat ovat hyvässä maineessa ja UPM:llä on maine vastuullisena työnantajana.
Uruguay siirtyi kahdentoista vuoden sotilasdiktatuurista demokratiaan vuonna 1985. Jo ennen sitä maassa pohdittiin bisnesmahdollisuuksia ja houkuteltiin ulkomaista pääomaa, Raúl Viñas muistuttaa.
Maaperässä ei ole kultaa tai muita arvomineraaleja, joten pihvikarjan kasvattamisen ja turismin ohella mahdollisia elinkeinoja oli tarjolla vähän. Hallitukset pohtivat, miten pampa-aroilla löisi rahoiksi. Tasainen auringonpaiste ja sopiva maaperä sopivat hyvin eukalyptuspuun kasvatukselle, kunhan vain kasteluvettä löytyy riittävästi.
Kun vielä 1970-luvulla sademäärä kasvoi, olosuhteet kävivät plantaaseille ihanteellisiksi, sanoo Raúl Viñas, jonka päätyö on ilmakehätieteiden opettaminen yksityisessä UDE-yliopistossa.
Puupeltobisneksestä kasvoi Uruguayssa vuosikymmenten projekti.
Eukalyptuspuuhun päädyttiin, koska siitä saa helposti prosessoitua selluloosaa ja se tulee hakkuukypsäksi kymmenessä vuodessa, Viñas sanoo. Kasvutahti on paljon nopeampi kuin Suomessa.
Ei koalan koalaa
Eukalyptus ei ole alkuperäinen laji Uruguayssa, eivätkä monokulttuuriset plantaasit ole luonnonmukaisia metsäalueita, Raúl Viñas sanoo.
”Ei täällä ole koaloita, jotka edes söisivät niitä. Linnut eivät niissä viihdy.”
Plantaasit kuivattavat pohjavesiä ja happamoittavat ja suolaavat maaperää, mikä haittaa viljelyä. Torjunta-aineet ja lannoitteet ajautuvat ekosysteemeihin ja johtavat lajikatoon, ympäristönsuojelujärjestöt kritisoivat.
Pampa, ruohotasanko, ei juuri kasva metsää, vaan tuulenpieksemää ruohikkoa ja siellä täällä kitukasvuista pusikkoa. Vain jokilaaksot metsineen pirstovat aromaiseman.
Monet metsistä on raivattu kauan sitten karjalaitumiksi ja hevosten kasvatukseen. Criollo-hevoset ovat kuuluisia karjapaimenten hevosina.
”Täällä valtioon luotetaan – se ei vedä sinua höplästä.”
”Eukalyptus kasvaa läpi vuoden. Talvella hiukan hitaammin, mutta kasvaa silti. Kaiken aikaa se imee maaperästä vettä”, Viñas sanoo.
Vedestä on Uruguayssa pulaa. La Niña -ilmiö vähentää sademääriä. Aktivistit syyttävät kuitenkin juuri eukalyptusplantaaseja. Viñas viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan luonnolliseen nurmikasvustoon verrattuna eukalyptusplantaasit häiritsevät veden kiertoa ja puupeltojen alueilla maaperän kosteus on alhaisempi.
Onko syy-yhteys selvä, on yksi kuumimmista ympäristökeskusteluista Uruguayssa. Ilmakehätieteilijä Raúl Viñasin ja lukuisien yliopistotutkimusten mukaan on.
”Vesipula on todellinen”, sanoo videopuheluun liittyvä kansalaisaktivisti Ana Filippini, joka on työskennellyt suomalaisia tehdashankkeita 2000- ja 2010-lukujen taitteessa vastustaneessa World Rainforest Movement -kansalaisjärjestössä.
”Ja rahat sen ratkaisemiseen otetaan kansalaisten taskusta.”
Valtio on esimerkiksi korvannut maanviljelijöille satojen menetyksiä.
Vasemmiston siunauksella
Suomalaiset eivät vain tulleet ja kolonisoineet pampoja plantaaseiksi. Paikalliset, pääosin vasemmistolaiset hallitukset houkuttelivat ulkomaista pääomaa aktiivisesti maahan. Movus-liikkeen aktivistien sekä professori López-Terran kritiikki kohdistuu etenkin Frente Amplio -puolueeseen.
Osana houkuttelua valtio alkoi 1980-luvun lopulla maksaa puolet puiden istuttamisen kuluista. Metsä-Botnia, UPM ja Stora Enso saapuivat etsimään bisnesmahdollisuuksia. Maailmanpankki tarjosi lainoja plantaaseille, mikä oli ratkaisevaa, muistuttaa Filippini.
Lisäksi metsäyhtiöt saivat diilin, jossa puutavara kulkee valtion maksamia rautatiekiskoja pitkin tehtaiden erityistalousalueilta satamien vapaakauppa-alueille. Molempien UPM:n tehtaiden alueella tehdystä työstä ja luodusta lisäarvosta maksetaan verojen sijaan edullista vapaakauppamaksua.
Uruguayta kuvataan Latinalaisen Amerikan Sveitsiksi.
Mielipidemittausten perusteella UPM:n investointeja kannatti 2010-luvulla jopa kolme neljäsosaa urugyaylaisista. ”Maailman köyhimpänä presidenttinä” tunnettu supersuosittu arvoliberaali, vasemmistolainen Pepe Mujica vaikutti valtakaudellaan (2010–2015) diilin syntymiseen. Vuonna 2014 investointineuvotteluiden alla hän kommentoi UPM:ää näin:
”He eivät ole mitään paljasjalkaisia [katolisen kirkon sääntökunnan] karmeliittanunnia. He tulevat tänne tekemään rahaa, mutta he huolehtivat ympäristöstä paremmin kuin me.”
Viestintäkoneisto pyörii
Kun metsäinvestoinneista neuvoteltiin, suomalaiset metsäyhtiöt käyttivät paljon rahaa yleisen mielipiteen muokkaamiseen, Filippini sanoo. ”Heillä on erittäin taitava, jopa propagandistinen viestintäkoneisto.”
Maa jakautui hankkeen vastustajiin ja kannattajiin. Ympäristöjärjestöt kannattajineen vastustivat, työntekijöiden järjestöt ja liike-elämä kannattivat. Poliitikot kääntyivät lopulta jälkimmäisten puolelle.
”Työntekijät näkivät asian totta kai hyvänä mahdollisuutena”, Filippini sanoo. ”He ovat se keila, jolla kaikki vasta-argumentit kaadetaan.”
”He eivät ole mitään paljasjalkaisia karmeliittanunnia. He tulevat tänne tekemään rahaa, mutta he huolehtivat ympäristöstä paremmin kuin me.”
Viñasin mukaan vaihtoehtoisten kriittisten viestien on vaikea levitä valtakunnanmediaan tai ulkomaille, mutta UPM:n viestintä leviää kaikkialle.
Hän käyttää esimerkkinä yhtiön mainoskampanjaa, jossa yhtiö houkutteli mehiläistarhaajia tuomaan pesiä eukalyptusmetsiin.
”Viestintäosasto ei missään vaiheessa sanonut, että itseasiassa tarhureiden pitäisi maksaa siitä UPM:lle.”
Viñas sanoo, että maassa tiedetään, mitä kultakin odotetaan.
”Jos hyödyt metsäbisneksen tuloista, ymmärrät kyllä, mitä sinulta odotetaan: suusi kiinni pitämistä.”
Haastateltavien kertomasta piirtyy kuva yhden totuuden maasta, jossa metsäteollisuudelle myönteinen julkisuuskuva hallitsee ilmatilaa.
Kuulostaa hiukan Suomelta.
Argentiinalaiset kriittisiä
Työntekijöitä edustavan Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikön Janne Ronkaisen ikkunasta aukeaa näkymä joulukuisen tihkusateen kiillottamalle Hakaniemen torille.
Ronkainen tarjoaa kokouskeksejä ja avaa historiaansa Uruguayssa. Hän on liikkunut maassa nyt parikymmentä vuotta tekemässä yhteistyötä paikallisten ammattiliittojen kanssa ja muistaa Fray Bentosin sellutehtaan avautumisen vuonna 2007. Sitä nousi vastustamaan laaja kansanliike.
”Vastakkainasetteluja oli monenlaisia, ja esimerkiksi ammattiyhdistysliike oli jakautunut niihin, jotka näkivät enemmän hyötyjä, ja niihin, jotka enemmän haittoja. Sen lisäksi muun muassa karjankasvattajat suhtautuivat kriittisesti, sillä eukalyptusplantaasit nähtiin uhkana pampalle, joilla tuotetaan kuuluisaa uruguaylaista pihvilihaa”, Ronkainen sanoo ja muistuttaa, ettei ”lihakarjankaan pito ole varsinaisesti mitään luonnonsuojelua”.
Uruguayn ammattiyhdistysliike jakautui niihin, jotka näkivät enemmän hyötyjä, ja niihin, jotka näkivät haittoja.
Asetelma kuulostaa yleismaailmalliselta: Talouskasvua etsivän on usein tehtävä valinta ongelmallisten elinkeinojen välillä.
Rajajoen vastarannalla Argentiinassa Fray Bentosin tehdasta vastustettiin ympäristöhaittojen vuoksi. Lähinnä siksi, koska tehdas oli naapurin puolella yhteistä jokea, Ronkainen tulkitsee.
”Ja epävirallisesti monet argentiinalaiset metsäteollisuuden työntekijät näkivät modernin paperitehtaan paljon ympäristöystävällisempänä kuin Argentiinan vanhat sellutehtaat.”
Uruguayssa tehtaat ovat hyvässä maineessa ja UPM:llä on maine vastuullisena työnantajana. Yhtiö on esimerkiksi rahoittanut järjestöjä, jotka tarjoavat tukeaan naisille, jotka myyvät seksiä tehdasalueiden lähellä. Seksin myynti on maassa laillista.
Laitokset ovat myös olleet erittäin tuottavia, ja työntekijät ovat saaneet hyviä palkkoja, Ronkainen sanoo.
Ronkaisen mukaan UPM on kuitenkin nyt aloittanut säästötoimet myös Uruguayssa, ja työoloja, esimerkiksi äitiyslomaetuja heikennetty.
Suomalainen vauraus näkyy täällä Hakaniemessäkin ikkunasta.
Ronkainen on nähnyt uruguaylaisen yhteiskunnan vaurastuvan valtavasti.
”Uskon, että siinä on paljon kyse metsäteollisuuden investoinneista. Ehkä siinä on vähän samaa kuin täällä meillä. Metsäteollisuus on poikkeuksellinen teollisuudenala, sillä sen tuottama hyvinvointi leviää jo sijaintinsa vuoksi pääkaupungin ulkopuolelle.”
Niin, suomalainen vauraus näkyy täällä Hakaniemessäkin ikkunasta: ylikansallisten yhtiöiden ja työväenliikkeen logot valaisevat metroihin ja busseihin kiirehtivää kansaa, jonka kulutushyödykkeet ja moderni infrastruktuuri on suurelta osin rahoitettu metsäteollisuudella.
Ronkainen huomauttaa, että Uruguayssa UPM:n tehtaiden työntekijät ovat halunneet profiloitua korkeammin koulutettuina kuin muut saman alan toimijat.
Paikallinen teollisuus ei kehity, kun ”suonet” vuotavat rikkaudet ulkomaille.
”Myös UPM on osallistunut tämän mielikuvan antamiseen. En osaa sanoa UPM:än työntekijöiden koulutuksen korkeudesta, mutta kiistämättä UPM on kouluttanut työntekijöitänsä käyttämään tehtailla käytettäviä moderneja koneita”, Ronkainen kertoo. Hän kertoo sukupolvierosta työntekijöiden välillä: UPM:n tehtaille on palkattu pääsääntöisesti nuorempaa väkeä, joilla on erilainen toimintakulttuuri ja ylipäätään erilainen liittokulttuuri kuin vanhemmilla sukupolvilla.
Luvattiin paljon, saatiin vähän
Suomessa valtio tuki paljon paperiyhtiöitä, kun maata teollistettiin 1800-luvun lopulta lähtien. Kun metsäraha virtasi valtiontalouteen, metsäteollisuuden edusta tuli kansakunnan etu.
Sama meno jatkuu yhä. UPM ja Stora Enso ovat merkittäviä pörssiyhtiöitä, joiden osakkeita lepää suomalaisten eläkeyhtiöiden sijoitussalkuissa. Yhtiöiden voittoja maksetaan suomalaisille eläkkeinä.
Paikalliset hyödyt Suomessa ovat kuitenkin vähentyneet. Globalisaation myötä yhtiöt ovat pikkuhiljaa sulkeneet tehtaitaan Suomessa ja siirtäneet toimintaa Uruguayhin – jossa niin ikään valtio tukee verovaroin niiden toimintaa. Suomesta on hävinnyt kymmeniä tuhansia metsäteollisuuden työpaikkoja viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Ana Filippinin mielestä metsäteollisuudesta aikanaan annetut lupaukset myös Uruguayssa osoittautuivat tavalliselle kansalle pettymykseksi.
Kun Maailmanpankin lainat piti maksaa takaisin, maksumiehiksi joutuivat veronmaksajat.
Luvatun 10 000 sijaan työpaikkoja tuli 1 200, Raúl Viñas on laskenut. Rakennusvaiheen loputtua työllisyysvaikutus on ollut pieni, Filippini ja Viñas kritisoivat. UPM itse ilmoittaa korkeampia lukuja.
Vauraus ei ole levinnyt niin laajalle kansanosalle kuin toivottiin, Filippini ja Viñas sanovat. Selluloosa lähtee vientiin, etenkin Kiinaan, ja voitot menevät ulkomaisille osakkeenomistajille, kuten suomalaisille eläkeyhtiöille.
Ja kun Maailmanpankin ja muiden ulkomaisten rahoittajien lainat piti maksaa takaisin, maksumiehiksi joutuivat veronmaksajat, eivät yritykset, he sanovat. Viñas muistuttaa, että turismi on maan suurin tulonlähde, mutta palvelu- ja matkailualan yritykset eivät saa erityiskohtelua.
”Turismisektorilla kaikki yritykset joutuvat maksamaan veroa, mikä hyödyttää kansantaloutta.” Maan bruttokansantuotteesta selluntuotanto on noin kuusi prosenttia, palvelusektori yli 60 prosenttia.
Tule ja vie
Uruguaylainen toimittaja, kirjailija Eduardo Galeano kirjoitti 55 vuotta sitten klassikkoteoksessaan Las Venas abiertas de América Latina (”Latinalaisen Amerikan vuotavat suonet”), miten eurooppalaiset ovat pitäneet aluetta raaka-ainevarastonaan kolonialismin ajoista alkaen. Paikallinen teollisuus ei kehity, kun ”suonet” vuotavat rikkaudet ulkomaille. Kansantaloudet eivät hyödy arvonlisästä, joka valuu globaalin pohjoisen maihin.
Tällaista talousmallia kutsutaan ekstraktivismiksi. Filippini ja Viñas viittaavat puheissaan juuri Galeanoon.
Naapurimaa Argentiinan velkakriisi ja talousromahdus kummittelevat uruguaylaisten mielissä, he sanovat. Pieni maa haluaa välttää naapurin kohtalon, vaikka sen talous onkin kunnossa. Pelko ajoi maan naimisiin UPM:n kanssa, mutta avioliitto on epäsuhtainen, eikä siitä voi pyristellä siitä irti, vaikka haluaisi.
Paso de los Torosin tehtaan veroetu on voimassa 30 vuotta. Fray Bentosin tehtaan sopimusta jatkettiin vuoteen 2053 saakka. Se on liian kauan, sanovat Filippini ja Viñas.
Pahimpia ovat kuitenkin yhtiön aiheuttamat ympäristövahingot. Ne jäävät Uruguayhin.
”Tulette vielä näkemään lisää paperitehtaiden sulkemisia teillä päin.”
UPM ja sen tytäryhtiö Forestal Oriental ovat saaneet 2010-luvulta alkaen yli 50 sakkoa, haastetta tai muuta rangaistusta ympäristösäädösten laiminlyönnistä Uruguayssa, listaa tutkijoiden ja järjestöjen koalitio marraskuussa 2025 julkaistussa tiedonannossaan. Yhteenliittymässä toimiva Daniel Pena kertoi Helsingin Sanomille, että kyse ei ole vahingoista, vaan järjestelmällisestä toiminnasta.
Uruguayn historian suurin kemiallinen teollisuusvahinko tapahtui vain muutama kuukausi Paso de los Torosin tehtaan avautumisen jälkeen. Keväällä 2023 eräs paikallinen huomasi lähipuron kalojen ja käytännössä kaiken muunkin elämän kuolleen. Selvitystyössä paljastui tehtaalta valuneen lähes miljoona litraa sadevesi-lipeäliuosta Rio Negroon.
Samana vuonna tehtaalla katkesi myös selluputki, mutta merkittäviltä vahingoilta vältyttiin.
Suljetaanko Suomen paperikoneet?
Parhaillaan Uruguay suunnittelee puuviljelmien laajentamista. Joulukuussa 2025 yli 90 kansalaisjärjestöä lausui maan presidentinkanslialle vastalauseensa. Keskeinen kritiikki koskee ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvia ongelmia.
Tammikuussa 2026 UPM pyysi Uruguayn ympäristöviranomaisilta lupaa lisätä Fray Bentosin tehtaan tuotantoa. Suomessa UPM puolestaan suunnittelee Kaukaan paperitehtaan sulkemista Lappeenrannassa. Yhtiön raportoimista luvuista käykin ilmi, että globaalin etelän ja pohjoisen sellulla on hurja kannattavuusero. Uruguayn-tehtaat tekevät isoa voittoa, Suomen havusellutehtaat taas viime vuoden lopussa tappiota.
Merkitseekö tämä tehtaiden sulkemisia Suomessa?
Tämän vuoden helmikuussa UPM:n toimitusjohtaja Massimo Reynaudo kiisti asian sekä Helsingin Sanomissa että Kauppalehdessä.
UPM näyttää kuitenkin kutistavan Suomen-toimintojaan nopeasti. Se aikoo irrottaa loput painopaperitehtaansa yhtiöstä ja sulauttaa ne uuteen eteläafrikkalaisen Sappin kanssa perustettavaan yhteisyritykseen.
Raúl Viñas ennustaa, että jos suunnitelmat Fray Bentosin tehtaan tuotannon lisäämisestä toteutuvat, seuraukset näkyvät Suomessakin.
”Tulette vielä näkemään lisää paperitehtaiden sulkemisia teillä päin.”
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
